Vanhat kerrattu ja uutta matoa kaivaen

Ylimenokautta vietelty nyt viikon verran. Ja kuten jo aiemmin tuli mainittua niin kaikenlaista sitä ehtiikin kun ei istu pyörän päällä. Tänään kävin luovuttamassa verta. Sen jälkeen kun olin koulun takia kahden viikon verran sairaalan verikeskuksessa töissä, olen käynyt säännöllisesti kerran vuodessa luovuttamassa. Naisethan saisivat sen 4 kertaa vuodessa luovuttaa, mutta se heilauttaa veren hemoglobiinia sen verran alaspäin ettei kesken kisa- tai treenikauden oikein voi. Enempää en viitsi asiasta pauhata mutta luovuttakaa jos vain voitte! Sitä tarvitaan!

Pidimme myös valmennusjohdon kanssa palaveria taakse jääneestä kaudesta ja maalailimme perustoja ja tavoitteita seuraavalle kaudelle. Perusjutut pidetään saman, eli treenata tarvii yhä. :)

Lupasin hiukan valottaa tuota mainitsemaani treenipäiväkirjaa. Tiedän että monet pitävät perinteistä päiväkirjaa, toiset kirjaavat exceliin, toiset eivät pahemmin kirjaile ja osa lataa vain sykemittarin tiedot koneelle. Itse ajan kaikki treenit tehomittarilla, jonka avulla lasketaan rasituspisteitä treeneistä. Rasitusta kerätään ja siitä toivutaan. Käytän maksullista netti-päiväkirjaa Training Peaksia, joka piirtää kaikenmoista käppyrää ja sykkyrää pisteistä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan joakisesta treenistä tai kisasta muutaman sanan, erityisesti jos kisa on mennyt hyvin tai huonosti. Nimeämällä hiukan treenejä on helpompi jälkikäteen katsoa mitä tuli tehtyä ennen kisaa. Yritän parhaani mukaan myös kirjoittaa treeneistä fiiliksiä ylös, jotta niistä näkisi samoin, hiukan lisätietoa treenifiiliksestä ja motivaatiosta. Ihan joka treenistä ei voi kirjoittaa romaania, mutta jotain. Kuullostaa helpolta? Sitähän se on, ainakin kun tehomittarin kanssa treenailee ja muistaa myös huolehtia kuntotestien tekemisestä, joista saa omat rajatehot.

Ensi kaudella luulen että keskityn taas treenaamisen laatuun ja välttelen liiallista kisaamista. Nyt ainakin tuntuu siltä etten jaksa pakata fillaria auton tai lentokoneen perään. Silti valmentajan kanssa saatiin kalenteriin kisa-rukseja aika paljon.. Noh, eiköhän sitä pakkaamismotivaatiotakin taas löydy keväämmällä kummasti. En nyt kyllä tiedä pitääkö syyttää hormonien heilahtelua vai kuun asentoa mutta eilen näin kuvan Ylläkseltä jossa jo lunta on maassa ja huokaisin että taidan jopa hiukan kaivata lunta..siis minä?? Mitäh.. Samu on etelässä ja mä olen oikeasti ihan tyytyväinen olooni täällä hämärässä pohjolassa ja jopa odotan että pääsisin lumelle ajamaan??  Tosin silloin kun olen aloittanut pyörällä treenaamisen, niin oli loogisesti joulukuu. :) Eli ensimmäiset sataset olen ajanut, missäs muussakaan kuin lumihangessa!! Viime talvena tosin jopa Samu ihmetteli ajotaitoani 10cm loskassa, kun muut lähes taluttivat. Voitasko kisakausi joskus aloittaa vaikka tammikuun lopussa? Nyt kannattaa sitten ottaa kuvan kaappausta tästä tekstistä ja läväyttää se silmilleni helmikuun lopussa… :) Suottaapi olla taas puheet hieman eri kantilla.. Aikansa kutakin ja lumihankikin on ihan kiva, ainakin sen pari viikkoa..

 

Avainsanat: , ,

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *