Vauhdikas alku uudelle viikolle

Epäsäännöllisen työajan yksi etu on siinä, että vastassa on harvemmin maanantaina siinä merkityksessä kuin monilla toimistotyöaikaan työskentelevillä. Kun on ollut töissä joka päivä perjantaista lähtien, on tänään vain yksi päivä muiden joukossa, eikä ollenkaan ärsyttävä ja ahdistava maanantai.

Olen tänään menossa töihin vasta iltavuoroon, kahden aikoihin, joten aamupäivä on ollut aikaa tehdä kaikenlaista – varsinkin, kun meidän perheen auton aikataulujen vuoksi, herätyskello soitti aamulla jo puoli kuudelta ja muutamaa minuuttia vaille kuusi seisoin jo Kalevassa uimahallin ovia koputtelemassa. Harjoituksellisesti mukavan leppoisa, mutta olosuhteiden (nopeiden radalla kelluneen mummelin) takia melko hermoja raastava uintitreeni olikin takana jo melkoisen aikaisin ja kotona odotti harvinaisuus: valmis aamiainen. Autonvaihto suoritettiin lennosta ja Tommi lähti aamuvuoroon töihin minun saapuessani uimahallilta.

Kiitos parhaan äidin, meille tulee nykyisin myös Hesari, jonka parissa vierähtikin reilu tunti kahvia saavinkokoisesta mukista hörppien ja aamiaissämpylöitä syöden. Tämän jälkeen sain jonkinlaisen kohtauksen, sillä minuun iski yllättävä vimma siivota. Minua ei-niin-hyvin tunteville lukijoille tiedoksi: vihaan siivoamista ylikaiken ja yleensä välttelen sitä viimeiseen asti lopulta suorittaen kyseisen toimenpiteen täyden kiukun vallassa. Parin tunnin päästä koko asunto oli järjestyksessä, imuroituna, pölyt pyyhittynä, keittiö pestynä ja kylpyhuone samoin, kaikki ilman yhtäkään ärräpäätä. Pyykkikone oli samalla ehtinyt pestä kolme annosta pyykkejä ja tiskikonekin puhdistaa likaiset astiat. Tervetuloa siis keskiviikkona kylään Anni, nyt ei tarvitse pelätä kauheaa villakoirien hyökkäystä!

Samalla vimmalla jatkoin imurin varresta suoraan päivän toiseen treeniin, joka sisälsi kuntopiiriä ja sisäpyöräilyä. Ruuanlaittoon asti ei yllättävä tehokkuuspuuskani sentään enää yltänyt, vaan lounaaksi löytyi pakkasesta jokin aika sitten sinne pakkaamaani kanawokkia ja jälkkäriksi onnistuin ensimmäistä kertaa tekemään proteiinivanukasta ilman ällöttäviä, ylimääräisiä sattumia. Olo alkaa, kellon lähestyessä yhtä, tuntua jo sellaiselta kuin yleensä päivän päätteeksi, ja vielä olisi työpäivä edessä. Toivottavasti se sujuu yhtä vauhdikkaasti kuin aamukin, niin ehkä hyytyminen iskee vasta kotona illalla. Tänään ei todennäköisesti ainakaan tarvitse kovin pitkään tuijotella telkkarin hömppäohjelmia kotiin päästyä. Nukkumatti nimittäin korjannee tehokkaan maanantailaisen aika pikaisesti omille mailleen..

Kivaa ja vauhdikasta viikon alkua kaikille!

Avainsanat: , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *