Vierumäki Trail Marathon

Lauantaina kävin taas kiinnittämässä numerolapun juoksupaitaan. Pitkällisen ollako vai eikö olla -tyylisen arpomisen jälkeen päätin osallistua Vierumäki Trail Marathonin 15 kilometrille. Jälkikäteen ajateltuna, hyvä että tuli lähdettyä!

Jälkikäteen ajateltuna myös kisan lasten matkaksi nimittämäni viisitoistanen oli se fiksu valinta, vaikka kieltämättä välillä houkutti myös se itse kisan nimikkomatkakin. Jotain näyn kuitenkin oppineen vanhoista erheistä ja tällä kertaa osallistuin siis sellaiseen urheilusuoritukseen, joka minun oli mahdollista selvittää a) hyvillä mielin, b) hyvissä voimin ja c) omaa mieltä tyydyttävällä vauhdilla.

Kuten ehkä edellisestä oman hännän nostamisesta voinee päätellä, sujui juoksupäivä varsin mukavasti. Päivä starttasi melko aikaisin (herätys klo 4.25), kun olin liikenteessä kimppakyydillä maratonille osallistuneiden kanssa ja heidän lähtönsä oli jo puolitoista tuntia omaani aiemmin. Yllättävän rennosti ehdin säätää kaikki säätämiseni miljoonaan kertaan ja katsella pitkänmatkalaisten lähtöäkin. Kelikin suosi Jukolan tapaan tarjoten kesän toisen lämpimän päivän, joten kovinkaan ikävää touhua ylimääräinen kisapaikalla pyöriminen ei ollut.

Ennen starttia hölkkäilin hetken, vaikka tarkoituksenani ei ollutkaan varsinaisesti kisata ketään vastaan tai lähteä kovinkaan hurjaa vauhtia liikenteeseen. Alkumatkasta reitti eteni ehkä kilometrin verran pyörätietä ja hiekkatietä, joten kärkiporukka lähti liikkeelle varsin kovaa. Itse löysin oman paikkani ryhmän ensimmäisessä neljänneksessä varsin helposti, enkä tuolta paikalta tainnut missään vaiheessa kisaa liikahtaa kovinkaan montaa sijaa ylös- tai alaspäin. Joitakin juoksijoita tuli selkä edellä vastaan ja muutaman jouduin päästämään ohitseni loppumatkalla. Nopeasti laskien olin kokoajan naisista kymppisakissa, lopulta maalissa kahdeksantena. Tulokset ovat kokonaisuudessaan luettavissa tästä.

Reitti tarjosi monenlaista alustaa hiekkateistä latupohjiin ja suosta kallioihin. Välillä mentiin tosi helppokulkuista ja kovaa alustaa, välillä polku oli lähinnä edellämenevien juoksijoiden jaloista laonnutta ruohoa. Maanomistajien toiveiden vuoksi nastarit olivat reitillä kielletty ja pääosa matkasta olikin sen verran helppoa etenemistä, ettei niitä olisi edes tarvinnut. Kuitenkin ehkä n. kolmannes reitistä kulki sen verran kosteassa ja teknisessä (lue: liukkaassa) maastossa, että nastareihin tottuneena tuli niitä välillä ikävä. Varomattomasti edeten onnistuin heittämään pienellä matkalla kolmesti kuperkeikat, onneksi suoraan sammalikkoon, mutta vähän taisin polveani jossakin näistä kolmesta kerrasta kolhaista. Nyt reitin tietäen nastattomat kengät olisivat ilman kieltoakin olleet kyllä oikea valinta – kuperkeikoista huolimatta.

Vierumäki Trail Marathon järjestettiin tänä vuonna vasta ensimmäistä kertaa, mutta toivottavasti tapahtuma saa jatkoa. Järjestelypuolesta en keksi valittamista, sillä kaikki toimi varsin hienosti ja ruokailukin sisältyi osallistumismaksuun. Vierumäellä on varsin oivalliset puitteet tapahtumien järjestämiseen, vaikkei tällä kertaa tullutkaan hyödynnettyä alueen majoittumismahdollisuuksia tai muita urheilumahdollisuuksia. Ensi viikonloppunahan Vierumäellä tapahtuu taas, kun Finntriathlon rantautuu samoihin maisemiin. Oma osallistumiseni tosin tänä vuonna Vierumäen Finntriathloniin tapahtumaan on koiravahtina toimiminen, jotta eräs toinen henkilö pääsee kisaamaan :)

Avainsanat: , , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *