Vuosi 2013 kääreissä ja paketissa

Keksinpä kovin omaperäisen otsikon niinkin tapahtumantäyteiselle vuodelle kuin mitä päättynyt vuosi 2013 oli. Suoraan sanottuna hengästyttää ajatellakin vuotta taaksepäin, ja pidän itseasiassa pienimuotoisena ihmeenä, etten ole saanut burn-outia tai jotain muuta stressiperäistä hermoromahdusta. Olen kyllä luonteeltani aika vaihtelunhaluinen ja stressinsietokykyni on mitä ilmeisimmin varsin hyvä, joten kauheasta haipakasta on selvitty verrattain pienin henkisin vaurioin. Olen myös aika varma, että säännöllinen liikunta erityisesti alkuvuodesta syttyneen CrossFit-rakkauden muodossa on auttanut kummasti myös mentaalipuolella (vaikka toki kovaa treenaaminen on yhdenlainen stressitekijä sekin). Olen myös älyttömästä pyörityksestä huolimatta muistanut syödä hyvin ja riittävästi, levätä, nauraa, tanssia, juhlia ja olla enimmäkseen onnellinen.

Madridissa juoksin mm. Retiron puistossa.

Ja vuonna 2013 elämässäni tapahtui siis mm. tällaista:
Muutin puoleksi vuodeksi ulkomaille.
Erosin pitkästä parisuhteesta.
Asuin kahdessa eri maassa, kolmessa eri kaupungissa ja viidessä eri asunnossa (josta voi vähän myös laskea, montako kertaa olen vuoden aikana muuttanut).
Tein kolmea erityyppistä työtä kuudelle eri työnantajalle.
Keskityin hetkeksi myös graduni kirjoittamiseen ja sain sen hyvään vaiheeseen.
Tutustuin mahtaviin uusiin tyyppeihin eri puolilta maailmaa mutta onneksi vietin aikaa myös vanhojen rakkaiden ystävien kanssa.

Join kahvia ja vihersmoothieita.

Urheilupuolella tuli harrastettua tai kokeiltua seuraavia lajeja: CrossFit, juoksu, uinti, kiipeily, tennis, pyöräily, surffaus, jalkapallo, tankotanssi, vesijuoksu, voimistelu ja jooga.

Nostelin painoja.

Merkittävin yksittäinen elämääni vaikuttanut laji on varmasti CrossFit. Laji on paitsi ratkaissut mahdolliset vapaa-ajanvietto-ongelmat, myös tuonut paremman kunnon kuin koskaan aiemmin, mahtavia uusia ihmisiä, hienoja onnistumisen hetkiä, opettanut sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja kykyä nauraa itselle. Uskallan aika suurella varmuudella sanoa, että ristiinkuntoilu on kuvioissa vielä vuoden kuluttuakin (ainakin siinä tapauksessa, että majailen sellaisessa paikassa, jossa lajin harrastaminen on mahdollista. Viime vuoden päättömästä muuttorumbasta huolimatta en nimittäin ole ihan varma, että viihdyn koko ensi vuottakaan samalla paikkakunnalla, tai edes samassa maassa).

Vaihdoin maisemaa: tässä Lappeenrannan Telakka.

Treenasin vuoden aikana kolmella eri CrossFit-salilla, ja kaikilla viihdyin hyvin. Jollain tavalla ”kotiin” koen kuitenkin tulleeni vasta CF Herttoniemen porukkaan liityttyäni: tykkään ihan mielettömästi uudesta salista, huikeista treenikavereista ja ihanista valmentajista. Melkein päivänä kuin päivänä treeni on päivän kohokohta, eikä oikeastaan juuri koskaan tunnu siltä, että jäisin mieluummin sohvalle makaamaan. Eihän treeni toki aina kulje ihan niinkuin toivoisi ja omia heikkouksia hierotaan säännöllisesti päin näköä, mutta silti joka ikinen kerta olen treeneistä lähtiessäni paremmalla tuulella kuin sinne mennessäni (vaikka nyt tosin noin yleisestikin olen keskimäärin aika hyvällä tuulella).

Kesällä nautin tuoreista marjoista (ja kahvista).

Kertauksen vuoksi muistellaan sen verran taaksepäin, että CrossFitin pariin päädyin siis asuttuani pari viikkoa Madridissa. Aloin melko pian kaupunkiin asetuttuani vertailla eri punttisaleja, ja niinhän siinä kävi, että helmikuun ensimmäinen päivä päädyin CF UrbanBox Embajadoresin ilmaiselle ensikäynnille jumppaamaan SDHP:a, wall climbeja, chest-to-bareja ja spiderman-punnerruksia (vähän harmittaa, ettten tuolloin raapustanut mihinkään muistiin suoritusaikaa, sillä olisi kiva tehdä wodi uudestaan esim. vuotta myöhemmin, edistystä kun on nimittäin aivan saletisti tullut). Siihenpä sitten loppuikin kuntosalivertailu, ja pari viikkoa myöhemmin, 13.2. aloitin on-ramp-tunnit. Maaliskuusta kesäkuun loppuun kävin treenaamassa crossfittiä kolmesti viikossa, jonka lisäksi kävin kerran tai muutamankin juoksemassa ja huhtikuusta lähtien myös silloin tällöin pelailemassa puistofudista. Lisäksi mm. kävin uimassa Lagon maauimalassa, surffasin Portugalissa ja polkupyöräilin Valenciassa.

Kasvatin myös yrttejä.

Heinäkuun alussa palasin Suomeen. Ajankohdan merkittävin urheilusaavutus oli varmaankin pyörämatka Helsingistä Lappeenrantaan ystäväni Lotan kanssa. Taitoimme n. 300 kilometrin matkan kahdessa ja puolessa päivässä. Heinäkuun puolivälissä aloitin treenaamisen CrossFit Lappeenrannan uudella Telakka-salilla. Viihdyin siellä mainiosti sen suunnilleen puolentoista kuukauden ajan, mitä ehdin kaupungissa asua. Salin valmennus ja ohjelmointi on erittäin hyvää, kanssatreenaajat mukavia. Samalla nostin treenimäärän 4–6 kertaan viikossa ja pyrin noudattamaan ohjelmointia ja 3+1-systeemiä melko uskollisesti. Olin mukana vapaaehtoisena myös Karjalan kovin -CrossFit-kisojen järjestelyissä.

Ihmettelin treenivaatekaapin värivalikoimaa.

Syyskuussa muutin takaisin Helsinkiin. Kuukausi oli erittäin kiireinen, ja silloin kävin lähinnä uimassa ja juoksemassa. Olin kuitenkin jo kesällä kysellyt helsinkiläisten CrossFit-salien tilannetta, ja niinpä viimein lokakuun alussa painelin CF Herttoniemeen. Syksyn aikana sali on ehtinyt muuttaa isompiin tiloihin, olen tutustunut moneen kanssatreenaajaan, käynyt pari kertaa vierailemassa myös CF Lappeenrannan salilla, osallistunut niin salin pikkujouluihin, brunssille kuin uuden vuoden juhliinkin.

Istuin CF-kisojen katsomossa.

Viime mainitut tosiaan järjestettiin salillamme eilen, ja koska en ollut ehtinyt tehdä sen kummempia suunnitelmia illaksi, otin Lotan mukaan vieraaksi, teimme päivän treenin (”Don”) ja jäimme salille odottelemaan vuoden vaihtumista. Ohjelmassa oli syömistä, juomista, tinanvalantaa, nauramista, visailua ja oleskelua. Salilta olisin toki voinut lähteä kotiin nukkumaan, mutta päädyimmekin toisiin juhliin Kamppiin ja siitä jatkoille sukkadiskoilemaan. Lopulta ilta venyi yli aamukuuden, ja tänään tuottavuus ei ole varsinaisesti ollut huipussaan. Varsin hieno lopetus vanhalle ja räjähtävä aloitus uudelle vuodelle siis.

Uusi sali,

Avainsanat: ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *