Winter War 2014: ei vielä veteraani!

Kuva: Valtteri Nygren

Kisoista on nyt kaksi viikkoa ja ne olivat huikeat. Kokemus oli ainutlaatuinen, enkä unohda sitä koskaan. Tunteiden kirjo oli valtava: kiitollisuutta, onnistumisia, pettymyksiä, onnellisuutta, harmitusta, pelkoa, tyytyväisyyttä, kunnioitusta, ylpeyttä, kylmiä väreitä, innostusta ja vielä paljon, paljon muuta.

Kun nyt mietin jälkikäteen, en kertaakaan tosissaan miettinyt, etten jaksaisi. Tai pystyisi. Usko ja itseluottamus omaan tekemiseen ja lajeista selviytymiseen oli todella kova. Niin no, kun yli 2000 ihmistä on katsomossa, eihän sitä nyt vain viitsi olla tekemättä.

Olin kisan yksi vanhimmista osallistujista. Meitä oli siellä muutama +35 -sarjalainen. Nuorimmat olivat parikymppisiä ja olisikohan keski-ikä ollut tuolla 25-27 -vuoden tietämillä. Crossfitissä masters sarjat alkavat 40 -vuotiaista ylöspäin, eli minun pitää nyt viisi vuotta tsempata ja kehittyä niin, että pysyn nuorempien vauhdissa. Olen kuitenkin aina liikkunut kohtuullisesti ja silti koen olevani paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin, eli koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ja pakko uskoa, että kehittyä voi vielä pitkän aikaa. Voisinkin ajatella olevani vielä pieni lapsi, joka opettelee kävelemään, hyppäämään, roikkumaan ja tekemään kuperkeikan. Innostumaan joka päivä uudesta ja luomaan tällä pohjan nuoruuteen ja aikuisuuteen. Minä luon nyt sitä pohjaa terveeseen vanhuuteen. Jos vielä 35-vuotiaana oppii seisomaan käsillä ja jopa ottamaan muutamia askeleita tuhansien ihmisten edessä, niin kaikki on mahdollista. Olen usein sanonutkin, että:

      ”Kyykätään nyt, että voidaan kyykätä vessanpöntölle vielä 100-vuotiaanakin!”

Samana viikonloppuna Tampereella oli yleisurheilun veteraanien SM-kisat, joihin olin ajatellut osallistuvani, koska siellä sarjat alkavat jo 30 -vuotiaista. Winter War skaboihin pääsy muutti kuitenkin suunnitelmat. Ei tässä vielä mitään veteraaneja olla, hah.

Tuloksissa olin lopulta 36, eli paransin muutaman sijan karsinnoista. Paljon parempaan en olisi pystynyt, mutta koska on kiva jossitella, niin ajattelin vielä käydä lajit yksitellen läpi ja miettiä samalla, missä onnistuin ja missä olisi realistisesti pitänyt pystyä parempaan. Voin samalla avata vielä kyseisten suoritusten ja liikkeiden treenaamistani ja niissä kehittymistä crossfit harrastukseni aikana. Jotta tekstit eivät venyisi turhan pitkiksi, tulen tekemään joka lajista oman postauksen.



Kuva: Toni Raappana

Avainsanat: , , , , ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *