Vapaaleikistä huippu-urheiluun

Mielenkiintoinen kallio Paloisvuoren metsässä tarjosi mahdollisuuden vapaaseen leikkiin. Kiipeily kalliolla oli kaikista hauskaa. Voimistelua harrastava 11-vuotias seisoi käsillä. Yleisurheilua harrasta 11-vuotias hyppi ja juoksi. 2-vuotias pienimmäinen yritti pysyä pystyssä, istui ja ihmetteli. Minä olin ylpeä lapsistani.

Aloitin tänä syksynä Kuortaneella yleisurheilun nuorisovalmentajatutkinnon. Tehtäväksi saimme analysoida oman nuoriso valmennusryhmän liikunnan määrää. Kyseessä on siis 11-12 -vuotiaiden ryhmä. Selvitin heidän ohjatun liikunnan, koululiikunnan, koulu- ja treenimatkaliikunnan, omatoimisen liikunnan ja pihapelien ja -leikkien viikko tuntimäärän. Vertailin lisäksi vuodenaikojen vaikutusta liikunnan tuntimääriin.

Nämä lapset ovat harjoitelleet ohjatuissa yleisurheilu treeneissä 3-4 kertaa viikossa 1,5 tuntia kerrallaan eli jos on joka kerta paikalla, kertyy viikossa tunteja 6. Yleisten suositusten mukainen liikuntamäärä 7-18 vuotiailla on 1-2 tuntia päivässä eli 7-14 tuntia viikossa. Kyseessä on kuitenkin tavoitteellisesti harjoitteleva kilparyhmä ja tavoitteena on luoda kunnon pohja aikuisiän huippu-urheilulle. Tämän vuoksi liikuntamäärän tavoite on nostettu 20 tuntiin viikossa. Tuo 20 tuntia pitää sisällään kaiken liikunnan ohjatuista harjoituksista monipuoliseen muuhun liikuntaan.

Ohjattujen harjoitusten osuus kokonaisliikunnan 20 tunnista olisi hyvä olla 1/3 eli monipuolisuus ei tarkoita välttämättä sitä, että pitäisi mennä monen eri lajin ohjattuihin harjoituksiin. Tärkeimmäksi nouseekin se omaehtoinen liikunta, jotta 20 tuntia tulee täyteen.

  • Koulumatka- ja treenimatkat taittuvat kävellen tai pyörällä
  • Koululiikunta
  • Pihaleikit- ja pelit
  • Eri lajien harrastaminen omatoimisesti eri vuoden aikojen mukaan

20 tuntia liikunataa viikossa täyttyi vain pienellä osalla ryhmäläisistä viime vuoden aikana. Tänä syksynä uuden harjoituskauden alkaessa mietimme mitä voisimme tehdä toisin. He ovat pitäneet harkkapäiväkirjoja aikaisemminkin, mutta niihin oli usein kirjoitettu ohjatut yleisurheilu harjoitukset ja valmentajille jäi epäselväksi, että kuinka paljon he liikkuvat muuten. Nyt uuden harjoituskauden alkaessa he saivat tehtäväksi kerätä 20 tuntia liikuntaa ja kirjoittaa ne ylös päiväkirjaan. Kokemus oli rohkaiseva. Lähes kaikilla ylittyi 20 tuntia reilusti ja erityisesti tärkeän omaehtoisen liikunnan määrä lisääntyi.

He alkavat olla nyt siinä iässä, että esimerkiksi ulkona leikkiminen vähenee tai on jo loppunut jo kokonaan. Kuitenkin treeneissä hippaleikit ovat hyvinkin suosittuja. Innostusta sieltä siis vielä löytyy, mutta se ehkä vaatii ryhmän ja ohjausta, erityisesti tyttöjen kohdalla. Leikkimisen tilalle pitäisi löytyä mielekästä muuta liikuntaa, sen vuoksi olemme ottaneet harjoitusohjelmaan mm. lajikokeilut.

Olemme käyneet uimahallissa harjoittelemassa uintitekniikkaa, juosseet metsässä sekä tehneet treenejä ulkoliikuntapuistossa. Treeneihin on tuotu ideoita voimistelusta, painonnostosta ja crossfitistä. Lajeja ja mahdollisuuksia kyllä riittää. Peruskuntokausi onkin loistavaa aikaa kokeilla monipuolisesti tutussa porukassa. Herätellä ideoita ja näyttää mahdollisuuksia, mitä omalla ajalla voisi perheen ja kavereiden kanssa tehdä.

Valmentajat puhuvat monipuolisuudesta, mutta kuinka moni sitä oikeasti toteuttaa tai ohjaa siihen aktiivisesti. Kuinka monella on suunnitelmat siitä miten kiinnitetään huomiota uneen, ravintoon ja omaehtoisen liikunnan määrään? Ne ovat kuitenkin se olennaisin pohja sille, minkä päälle ohjattua lajiharjoittelua rakennetaan. Avoin asenne ja tietynlainen oman lajikuplan puhkaiseminen on parasta mitä voi lasten ja nuorten valmentajana tehdä. Alkaa ihan aidon oikeasti miettimään, mitä se kokonaisvaltainen valmentaminen on ja millä työkaluilla minä ja me aiomme sitä toteuttaa.

Kokonaisvaltaista valmennusta toteuttaessa pääsee kyllä tosissaan haastamaan itseään valmentajana. Oma vahvuus on onneksi monipuolisuus, avoin kokeileva asenne ja halu oppia uutta. Meidän ryhmän yleisurheiluvalmentajana on loistava nuori nainen, jolta saan itse koko ajan ajatuksia ja opetusta myös itse lajivalmennukseen. Lisäksi sain koulutuksen ajaksi sparraajaksi kokeneen yleisurheilu- ja ravintovalmentajan, joka tule seuraamaan ja antamaan palautetta valmennustyöstäni.  Kokonaisvaltainen valmennus vaatii myös lasten ja nuorten vanhempien panostusta erityisesti omaehtoisen liikunnan, levon ja ravinnon osa-alueilla. Siksi tärkein sana onkin: Me. Me teemme tätä yhdessä.

Yleisurheilu on jo lajina äärettömän monipuolinen, kun sitä harjoitellaan pitäen kaikki yleisurheilu lajit mukana ohjelmassa. Puhutaan moniottelu pohjaisesta harjoittelusta, mikä pidetäänkin harjoitusohjelman suunnittelun lähtökohtana. Toki suosikkilajeja lapsille muodostuu ja joidenkin lajien harjoittelu on heidän mielestä tylsää. Usein käy myös niin, että siitä vähemmän tykätystä lajista tuleekin suosikkilaji ahkeran harjoittelun seurauksena.

Lapsesta nuoreksi urheilijaksi kasvaessa, kasvaa yleisurheilussakin treenien vaatimustaso. Kroppa ei tule kestämään juoksu-, hyppy- ja heittoharjoittelua, mikäli lapsi ei ole tottunut leikkimään ja liikkumaan isoja tuntimääriä monipuolisesti. Vaikka kaikista ei lopulta tulisikaan huippu-urheilijaa, luo laadukas kokonaisvaltainen yleisurheiluvalmennus erinomaisen pohjan aikuisuuteen ja terveellisiin elämän tapoihin.

Palataanpa vielä lasten ja nuorten liikkumisen määrään. Yleisesti ottaen kaikki lapset ja nuoret tarvitsevat lisää liikuntaa. Urheiluseuroissa tai muissa ohjatuissa harjoituksissa 3-5 kertaa viikossa käyvät kilpaurheiluun tähtäävät lapset ja nuoret tarvitsevat lisää monipuolista liikuntaa. Lisää liikuntaa tarvitsevat myös he, jotka eivät ole ohjatussa toiminnassa tai harrastavat 1-2 kertaa viikossa. Puhutaan omaehtoisesta liikunnasta.Mitä se omaehtoinen liikunta yksinkertaisuudessaan sitten on tai että millaista se parhaimmillaan on. Tähän löytää parhaiten vastauksen, kun katsoo luonnossa leikkiviä ja liikkuvia lapsia.

Syyslomalla vein omat lapset minun lapsuuden maisemiin Iisalmen Paloisvuoren metsiin. Siellä heidän touhuja katsellessa totesin, että kuinka pienestä se omaehtoinen liikunta on kiinni ja mistä siinä pohjimmiltaan on kyse. Eniten se on kiinni vanhempien esimerkistä ja viitseliäisyydestä. Pohjimmiltaan siinä on kyse leikistä. Vapaasta leikistä.

Palatessani kotiin katselin lapsista otettuja kuvia ja niistä tuli jotenkin vain mieleen tuo yksi sana: vapaaleikki. Tästä taas tuli mieleen aiemmin tänä vuonna selailemani kirja: Vapaalasku.

En itse harrasta vapaalaskua, mutta tartuin Lajikumppaneilla noin vuosi sitten kirjaan, joka kertoi vapaalaskusta. Kirjan nimi on Vapaalasku ja sen on kirjoittanut Matti Verkasalo, Jarkko-Juhani Henttonen ja Kai Arponen. Luin kirjasta muutaman rivin ja ymmärsin sen olennaisuuden, mikä vapaalaskussa kiehtoo.

Kirjassa vapaalasku sijoitetaan vapaaurheilun viitekehykseen. Sille ominaista on vapaus ja se, että määritellään itse harrastamisen tavat. Vapaaurheilu -sana yksinkertaisuudessaan tuo esiin kaksi asiaa: vapauden ja urheilun.

Mitä tekemistä lasten metsäleikeillä ja vapaalaskulla on keskenään? Paljonkin. Isoimpana juuri tuo tärkeä sana: Vapaus!

Vai mitä sanotte tästä:

”Vapaalaskussa ei ole sovinnaisia sääntöjä, joita olisi pakko noudattaa. Niiden sijaan on hyväksi havaittuja käytäntöjä, joissa otetaan huomioon luonnon asettamat rajat.” 

Vapaaurheilun esiaste on lapsuuden vapaa leikki ulkona luonnossa. Vaikka en ole vapaalaskija, pystyn hyvin kuvittelemaan sen tunteen, kun luonto tarjoaa leikkikentän urheilla vapaana ja valita omat reittinsä. Hyvin monet asiat kulminoituvat lapsuuden vapauteen ja luontosuhteeseen.

Lapsi kasvaa nuoreksi, mutta onko leikin loputtava? Kilpaurheilua harrastava lapsi kasvaa leikin maailmasta urheilun maailmaan. Omaehtoinen leikki eli vapaaleikki muuttuu omaehtoiseksi liikunnaksi. Omaehtoinen liikunta on parhaimmillaan juuri vapaaurheilua, jossa määritellään itse harrastamisen tavat. Leikki voi siis jatkua ja olla edelleen parasta mitä ihmislapsi tietää.

Ratkaisua suomalaisten huippu-urheilun menestykseen on etsitty ties mistä. Mitäpä jos ratkaisu onkin ihan kirjaimellisesti kivien ja kantojen alla, suomalaisessa metsässä ja vapaassa leikissä?

Ei kommentteja

Avainsanat: , ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.

Pimeys on tunnetila

Pimeys on alkanut kiehtomaan minua. Pimeä metsä ja pimeä luonto. Pimeässä pysähtyminen ja pimeässä liikkuminen. Keväällä mietittiin luontoa ja pimeyttä opiskelujen parissa nyt lokakuun alussa kävimme viettämässä illan pimeässä metsässä. Menimme metsään klo 18, jolloin alkoi hämärtää.

Oli miellyttävää istua tulille odottelemaan pimeyttä. Tuli mukavan kiireetön tunnelma.  Opettaja luki pimeyteen liittyviä runoja ja keskustelimme pimeydestä. Aiheena pimeys oli ehkä yllättävänkin vaativa ja niin erilainen, että alkuun tuntui että porukalla oli vaikeuksia uskaltaa avata suutaan ja kertoa myös pimeän pelosta. Minäkin kerroin jossain määrin pelkääväni pimeää. Tai tarkemmin pelkään valon luomia varjoja pimeässä, jonka suojissa voisi liikkua jotain pelottavaa. Omaa mielikuvitusta ja pimeässä herkistyvää kuuloaistia.

Kun hämärä vaihtui pimeäksi, teimme kaksi harjoitusta. Ensin mentiin metsään parin kanssa ja sitten yksin. Nuotiolta lähdettiin huilun soiton ja noitarummun johdattamana. Niistä syntyi taianomainen tunnelma. Nuotiopiiri olisi se leiri mistä lähdetään ja mihin turvallisesti palataan. Itselle tuli tunne, että olisin halunnut mennä metsään heti yksin, enkä parin kanssa. Parin kanssa menimme niin lähelle, että nuotio näkyi, mutta käänsin sille selkäni. Toiseen harjoitukseen mentiin yksin. Nyt menin kauemmas, niin että en nähnyt nuotiota. Levitin makuualustan pimeään metsään ja menin pitkäkseni. Oli rauhoittavaa.

Kun antaa hämärän tulla ja pimeyden ympäröidä, tulee tunne turvallisuudesta. Miksi puhutaan pimeyden laskeutumisesta. Se luo osaltaan ahdistavaa pelottavaa tunnetta. Aurinko laskee, mutta pimeys ei laskeudu, se tulee luo, ympäröi turvalliseen syleilyynsä. Siinä minä olen, itseni kanssa.

Olen paikallani, annan hämärän tulla, muuttua pimeydeksi. Lähden liikkeelle, menen rohkeasti päin, kohtaan sen sellaisena kuin se on. Kohtaan hämäryyden, kohtaan pimeyden. Pimeä ei ole vain pimeää, pimeä ei ole vain mustaa. Pimeydessä on sävyjä. Siinä on tunnetta enemmän kuin missään valon loisteessa. Tunnustelen pimeyttä ympärilläni, katson sitä. Huomaan kohtaavani ennen kaikkea itseni ja omat pelkoni. Ei minua pelota, koska ei täällä ole pimeää.

Mitä sinä pelkäät?

Pimeys on pelottava sana. Usein kuulee sanottavan vaikeilla hetkillä, kuinka mieli on musta ja elämä synkkää. On pimeydessä, eikä missään näy valoa. Onko pimeyden pelko myös pelkoa mielen pimenemisestä. Kun valoisuus, aurinkoisuus ja tehokkuus ovat usein ne kunnioitettavammat piirteet. Pimeys ja hiljaisuus yhdistetään synkkään ja vetäytyvään. Pimeys on myös hiljaisuutta. Onko pimeyden pelko myös siis hiljaisuuden pelkoa?

Pimeys näyttää pimeältä, armottoman mustalta, ylitsepääsemättömältä. Sitä se ehkä onkin, jos se tulee yllättäen. Jos ihmiset menisivät itse pimeyteen, itse vapaaehtoisesti pimeyteen, olisiko silloin vähemmän pimeitä mieliä ja surumielisiä ajatuksia? Jos he kohtaisivat hämärän ja pimeyden ja huomaisivat sen turvallisuuden.

Ihmisen elämä ja mieli on luotu elämään kuin päivän kierto auringon nousuineen ja laskuineen. Ne kuuluvat luonnolliseen elämään. Elämän rytmi on tarkoitettu seuraamaan luontoa. Auringonlaskua ja pimeyden tuloa ei pidä pelätä, se tulee ottaa vastaan sellaisena kuin se on.

Hämärän rajamailla. Mitä tekemistä pimeyskokemuksilla luonnossa voisi olla urheiluvalmennuksen kanssa?

Unohtumattomimmat urheilukokemukset ovat usein niitä, kun olet fyysisesti niin sanotusti hämärän rajamailla. Kun mieli ei anna periksi, kun et ehkä enää hallitse kehoasi, mutta siitä huolimatta jatkat. Ollaan hämärän rajamailla, lähellä totaalista pimeyttä ja katkeamista. Se pelottaa. Siellä on kuitenkin äärimmäisen kasvattavaa ja kehittävää käydä. Selvittää omat voimavarat ja löytää erityisesti henkinen kantti. Pystyä työskentelemään myös hämärän rajamailla taloudellisesti. Tässä yhteydessä taas totaalisen pimeyden kohtaaminen ei ehkä ole terveyden kannalta järkevää. Hämärän ja pimeyden kohtaaminen luonnossa erilaisten harjoitusten avulla voisi kuitenkin toimia myös urheilijoiden valmennuksessa. Pimeän kohtaaminen on kuitenkin eniten oman itsensä ja omien tunteiden kohtaamista. Urheilijan työväline on kuitenkin suurimmalta osin oma mieli. Mielen valojen, varjojen ja erityisesti pimeyden kohtaaminen turvallisesti ja luottavaisesti on ensisijaisen tärkeää myös urheilijan polulla.

Pimeys on tunnetila. Elämyksellinen tunnetila.

Ei kommentteja

Avainsanat: , ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.

Luomupuuron ME 6.9.

Tänään 6.9. syödään luomupuuron maailmanennätys! Minäkin mukana yhteistyössä Foodinin kanssa.

Syö tänään annos luomupuuroa. Nappaa annoksesta kuva ja jaa se tänään 6.9. instagramiin #luomupuuronme #foodin @foodin merkintöjen kera, niin osallistut ennätystalkoiden lomassa Foodinin verkkokaupan 100€ lahjakortin arvontaan.

Puuro on erinomainen ruoka retkille ja vaelluksille. Tarvitaan helposti valmistettavaa ja runsaasti energiaa sisältävää puuroa. Voi -silmä kuuluu puuroon tottakai. Foodinin kirkastettu luomu Ghee -voi säilyy lasipurkissa myös ilman jääkaappia, joten sen voi pakata mukaan rinkkaan myös useamman päivän vaelluksille. Luomu taatelit ovat retkinaposteltavien kärkijoukkoa ja myös hyviä säilyvyydeltään. Nämä yhdistämällä syntyi luomupuuron päälle herkullinen taatelivoi.

Leipäjuustoa löytyy meiltä aina pakastimesta. Se on kätevä napata retkelle mukaan. Toimii aluksi kylmäkallena ja sulaa juuri sopivasti ensimmäiselle taukopaikalle tultaessa.

Lempeän pehmeäksi nuotiolla keitetty luomu kaurapuuro kruunataan herkullisella taatelivoi -silmällä. 
Retkipuuro taatelivoilla
2 annosta
Luomu kaurapuuro
0,5 l vettä
2dl luomu kaurahiutaleita
ripaus suolaa
– Sekoita vesi, kaurahiutaleet ja suola
– Kiehauta nuotiolla pari minuuttia ja anna hautua pehmeäksi puuroksi
Luomu taatelivoi
10kpl Foodin luomu taatelia
3 rkl Foodin ghee voita
– Laita voi ja taatelit kattilaan. Anna voin sulaa ja keitä taatelit voissa pehmeäksi
Annostele puuro lautaselle ja lisää taatelivoita reilusti päälle.
Lämmitä lisäkkeeksi vielä luomu leipäjuustoa.
Nauti luonnosta, nauti puurosta!

 

Voima kaapi kattilankin tyhjäksi

*Foodin Ambassador yhteistyö*

Ei kommentteja

Avainsanat: ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.