Mistä kirjoittaisin? Kommentoi ja voita kirja!

Päivitin blogin esittelytekstin ja mietin muutenkin, että mitäs minulle kuuluu ja mitäs minä tänne olen kirjoitellut. Blogini armas&mainio siirtyi kolme vuotta sitten Fitlandiaan ja käsitellyt aihepiirit ovat vaihdelleet sen mukaan, mikä kulloinkin on kiinnostanut. Tämä on mielestäni edelleen hyvä lähtökohta ylipäätään blogin kirjoittamiseen.

Kerron lähtökohtaisesti niistä asioista, mitkä tekevät minut ja perheeni onnelliseksi. Ehkä joku muu saa niistä ideoita ja inspiraatiota. Ehkä joku huomaa ajattelevansa samoin, joku taas ajattelevansa hyvinkin eri tavoin. Elämässä, kuten ei blogissakaan, ole yhtä oikeaa tai väärää suuntaa. Molemmat elävät hetkessä.

Postaustahti on ollut melko verkkainen ja aina pidemmän tauon jälkeen kynnys avata uusi luonnos on suurempi. En halua kuitenkaan luopua bloggaamisesta, koska uskon että tällä on vielä minulle ja muille paljon annettavaa. Jatkossa haluan edelleen kirjoittaa päiväkirjamaisia fiilistekstejä, mutta myös artikkelimaisia asiatekstejä. Välillä ideoita suorastaan pulppuaa ja silloin pitäisi tarttua toimeen. Valitettavasti ne jäävät usein luonnos-asteelle, kun muut hommat houkuttavat enemmän. Huomaatko, etten kirjoittanut ajan puutteesta tai vedonnut kiireeseen? Välillä kun taas oikein päättää kirjoittaa, pää lyökin tyhjää, eikä saa mitään aikaiseksi.

Tykkään haastaa itseäni ja niinpä teen nytkin. Aion kirjoittaa vähintään kerran viikossa, koska tiedän että se on minulle hyväksi. Mistä teemoista sinä haluaisit blogista lukea?

Kommentoi alle ja heitä ideoita! Arvon 31.8.2017 mennessä kommentin jättäneiden kesken  Jenni Ahopellon kirjan: Paranna untasi  -opas nukkumisergonomiaan. Koska uni on yhtä tärkeää kuin syöminen ja juominen.

Uni on meille kaikille ensiluokkaisen tärkeää. Unesta ei kannata tinkiä. Nykypäivänä unen terveysvaikutuksista puhutaan paljon ja tutkimuksetkin se osoittavat, että uni on yhtä tärkeää kuin syöminen ja juominen. Se mitä me hereillä ollessa teemme vaikuttaa hyvin oleellisesti unenlaatuun. Kirja paneutuu helposti lähestyttävällä tavalla aiheeseen nukkumisergonomia. (http://www.fitrakauppa.fi/paranna-untasi-opas-nukkumisergonomiaan.html)

 

 

5 kommenttia

Avainsanat: ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.

Kevään tarkkailu

Kiipesin talomme kattoterassille tarkastelemaan sieltä avautuvaa maisemaa. Tehtävänä oli tarkkailla kevään tuloa ja pitää havaintopäiväkirjaa. Seurata kohteen muuttumista talven uinuvasta tilasta kevät-kesän täyteen loistoon.

Katsoin, aistin, kirjoitin ja valokuvasin 2 kuukauden aikana (huhtikuu-kesäkuu) yhteensä 12 kertaa. Yksi tarkkailukerta kesti 15-30 minuuttia ja tarkoituksena oli havaita muutoksia paitsi maisemassa, mutta myös omia tunteita ja ajatuksia.

Huhtikuun 9. klo 16:30

Vastakohtien Oulu.

Lämpövoimalan hurina. Kaupungin äänet. Tehtaiden piiput ja päästöt. Jatkuva rakentaminen ja nosturit. Rumuus ja ankeus. Ihmisten sotkut.

Metsiä. Metsän eri sävyt. Ruskeat lehdettömät puut, eri vihreän sävyiset havupuut ja näiden edellisten sekoittuminen. Violetin sävyt ja sumenevat rajat.

Meri, joka on jäässä ja valkoinen lumipeitteessä. Salmeen vievällä väylällä ei ole lunta, vaan se erottuu jo sulavana, mutta kuitenkin vielä jäisenä. Erityisesti reunat alkavat jo sulaa. Aallon murtajien välillä on vielä eroa, kauempana olevan murtajan edessä on luntakin. Karit ja luodot nousevat valkoisen lumen keskeltä. Sulaneet kohdat merimaisemassa ovat jotenkin synkkiä, harmaita. Sää on muutenkin harmaa. Vaikka ei sada, ilma on kostean sumuinen.

Nallikarin majakalle vievä tie on jo melko kuiva. Puut ovat lehdettömiä, mutta maa niiden alla on sula ja ruskea. Hiekan ruskea luo lupauksen kesän hiekkarannasta.

Huhtikuun 12. klo 12:30

Meri on sinivalkoinen. Lumipeite ja sulava jää vuorottelevat. Aurinko tekee maiseman erinäköiseksi kuin viimeksi. On valoisaa, kuivempaa. Nyt sulavat kohdat kimmeltävät, vesi virtaa jään alla ja odottaa sen sulamista päästäkseen virtaamaan vauhdikkaammin. Sula laajenee pikkuhiljaa.

Metsän männyt erottuvat vihreinä ja selväpiirteisinä. Ne ovat vahvoja.

Huhtikuun 20. klo 12:00

Lumipeite jään pinnalla näyttää seepralta, vaaleansinisen ja valkoisen eri sävyiseltä seepralta. Väylä on leventynyt ja vesiraja kauempana ulapalla on tullut lähemmäs.

On kylmä tuuli, mutta siitä huolimatta tuntuu että talvi on pysähtynyt. Aivan kuin se sanoisi, että maltetaan vielä hetki. Vielä ei ole aika. Toppilan Salmen kanava on sulanut lisää, siinä virtaa vesi. Jään reuna jarruttaa kuitenkin. Vielä ei ole aika.

Huhtikuun 24. klo 13:00

Kevät on ilmassa, mutta ei vielä kovin maisemassa. Meren jään pinta vaikuttaa jo ohuemmalta. Lehtipuut odottavat vielä vihreää. Missä se salmen sulan raja viimeksi menikään, onkohan se kuitenkin sulanut jo pidemmälle?

Huhtikuun 25. klo 10:00

Tulin tänne alas rantaan. Menin maisemaan. Kaupungin ääniä kuuluu tännekin, kaivinkone lähettyvillä, mutta linnut ovat lähempänä.

Näen jäiden lähdön lähempänä. Yksittäiset jäälautat irtoavat ja lähtevät veden mukaan. Tuolta ylhäältä vesi näytti tasaisemmalta, mutta tästä vierestä katsottuna sehän liikkuu, virtaa valtoimenaan. Veden pinnassa, virtauksissa, on tuhansia eri sävyjä. Liikettä. Maisema ei ole enää pysähtynyt, vaan se elää. Luonnon äänet ovat lähempänä.

Aistini heräävät. Kuulen ja näen paremmin. Olen läsnä tässä hetkessä, lähempänä luontoa. Ei tuo vesi äsken noin kovaa kohissut? Nyt kohina vain yltyy. Kuvittelenko vain? Ei, minä kuuntelen vain tarkemmin, kuin huomaamatta. On tämä ihmeellistä. Miten erilainen äänimaailma.

Auringon säteet osuvat kiviin ja hankeen, erilaisiin pinnanmuotoihin. Ne kimmeltävät ja jokainen kohta on vähän eri värinen. Lumen keskellä kiven pinnassa on kuoppa, siinä lepää sulanut vesilammikko. Siinä on ollut lunta ja jäätä, nyt se on lupaus kesästä.

Linnut kirkuvat. Täällä meren rannassa lintujen äänimaailma on niin erilainen kuin metsän pikkulintujen. Siellä ne laulavat, mutta täällä kirkuvat. Ehkä meren suuruus, vaikuttavuus, karuus ja kohina vaativat kovempaa ääntä, ei täällä pieni sirkuttaja pärjää.

Saan seurakseni kiikaroivan lintubongaajan. Hän kertoo minulle sulan reunalla olevan lokkien lisäksi meriharakoita ja merimetsoja. Telkät lähtivät juuri lentoon. Olen kiitollinen avusta, minulla ei ollut kiikaria mukana, enkä olisi vielä näitä tunnistanut. Joutsenet sentään tunnistin. Kotimatkalla merimetsot lentävät ylitseni. Päiväunilta rattaista herännyt poikani näkee ne myös ja nyt äiti tietää sanoa, että nuo ovat merimetsoja.

Huhtikuun 29. klo 10:30

Täällä katolla taas. Kirkas auringonpaiste. Kylmä tuuli. Sinisempi meriväylä ja valkoisempi lumi. Kirkkaan pakkaspäivän talvinen tunnelma.

Tekee mieli päästä lähemmäs tuonne alas. Kun siellä on käynyt ja tietää, että siellä tapahtuu kevään tuloa, vaikka täällä katsottuna on vielä talvi ja nukkuva luonto. Se on tietenkin se asenne, että näkeekö vain jäässä olevan meren, vain sulaneen virtaavan veden. Molemmat ovat hyviä.

Lehtipuissa ei näy kevättä, mutta jos ottasi lähikuvaa, niin voisi uskoa että siellä jotain tapahtuu.

Toppilansalmen sula on edennyt. Nyt sen huomaa. Se on saavuttanut jo saaren edustan. Yhtyyköhän se meriväylään, ottaa kiinni kädestä ja sitten yhdessä vahvempana alkavat sulattaa lisää jäätä?

Tuolla sulan reunalla oli viimeksi lintuja. Nyt en näe sinne saakka, ovatkohan ne siellä nyt? Katson tarkemmin. Katson tarkemmin, koska olen ollut siellä aikaisemmin lähempänä.

Kun olet, mietit ja katsot samaa maisemaa useamman kerran, haluat tietää enemmän. Minkä nimisiä saaret ovat? Se täytyy selvittää.

Huhtikuun 30. klo 14:00

Hyppäsin taas maisemaan. Rannan kiville tasapainoilemaan. Ilma oli sateinen. Kivet märät ja liukkaat. Lapset kysyivät onko kivenkoloissa käärmeitä, heräävätkö ne sieltä jos hypimme kivillä? En ollut edes ajatellut itse tuota mahdollisuutta. Minulla on vielä paljon opittavaa, että osaan vastata kysymyksiin. Alkoi sataa vettä, sitten räntää. Ei kovin keväistä.

Kiipesin vielä kattoterassille ihmettelemään tätä ihmeellistä kevättä. Ihan kuin olisi vieläkin talvi. Kunnon kevät on yrittänyt tulla, maisemassa on tapahtunut koko ajan. Sula on taas edennyt. Sitten taas iskee kylmää räntää ja maisema tuntuu jäätyvän. Kevään tulo pysähtyvän. Se on vappu nyt.

Toukokuun 4. klo 11:00

Lintuja katsomassa rannalla. Nyt tapahtuu keväässä, aurinko lämmittää. Lintuja on paljon. Niistä tietää, että kevät on kuitenkin varmasti nyt, koska lintuja tulee koko ajan lisää. Meren sula väylä on suurentunut yhä isommaksi, edennyt pidemmälle. Miten kauniilta auringossa kimmeltävä meri näyttääkään.

Toukokuun 7. klo 14:00

Nallikarin majakalla. Tästä pääsee tutkimaan sini-valkoisen seepran näköistä meren pintaa. Paikoitellen jo kertaalleen sulanut kohta on jäätynyt uudelleen. Ohut jää kauniin sinisen veden pinnan päällä on upean näköinen. Kuvaa hyvin tätä hidasta kevättä. Ollakko vai eikö olla. Tullakko vai eikö tulla. Auringon paiste, rannan hiekka ja jäässä oleva talvinen meri muodostavat jotenkin ristiriitaisen yhdistelmän.

Toukokuun 13. klo 17:00

Ohoh. No voi ei. Nyt meni kyllä tämä tapahtuma vähän ohi. Täällähän on kevät ja tapahtunut. Meri on auki, oli ensimmäinen ajatus. Ei se nyt ole läheskään vielä sulanut, mutta muutos on merkittävä. Molempien puolisen sulat ovat kohdanneet, saavuttaneet toisensa.

Kuinka kaunista ja kimmeltävää.

Saarista suurin osa on vielä lumen ja jään ympäröiviä. Miten erilaisilta saaret näyttävät, kun toinen on veden ympäröimä ja toista vielä valkoinen lumi reunustaa. Jäin miettimään, kumpi on paremmin suojassa. Onko luonnolla joku tarkoitus suojella vielä saarta, pitää ympärillä suojakuorta, lumivaippaa.

Salmen reunat ovat päästäneet irti lähes kaikesta jäästä.

Lintuja on paljon enemmän kuin aikaisemmin.

Kumi on sulanut maasta, metsien pohjilta. Siellä näkyy ruskeaa, ehkä jopa vähän vihertävää. Ainakin haluan uskoa niin.

Kun katson kokonaista maisemaa laajemmin, huomaan että onhan tuota lunta vielä. Isojakin alueita. Maiseman reunat ovat vielä hyvinkin valkoisena ja jäässä. Sula on vain niin hallitseva tuossa keskellä, että huomio kiinnittyi ensin siihen. Haluanko nähdä, että meri on jo sulanut, vai että meri on vielä jäässä. Niinpä.

Siinä pinnalla aiemmin ollut seeprakuvio on kadonnut. Seepra kuvasi sitä, kun jää ei vielä oikein tiennyt sulaako vaiko eikö. Nyt näkyy selvemmin, kun on sula, on sula. Kun on jää, on jää. Ei ole epäilystäkään, etteikö kevät olisi nyt ja kesää kohti mennään.

Toukokuun 18. klo 14:30

Ilma tuntuu lämpimältä, kun ei tuule. Merimaisema on yhtä harmaata massaa. Ei enää sini-valkoista. Aivan kuin koko meri olisi taas jäässä. Ei kai se voi olla. Ehkä tämä on joku kevään tulon välivaihe jäiden lähdössä. Tällä kertaa minulla on myös kiikarit mukana. Pääsen tarkkailemaan maisemaa kaukaa mutta läheltä. Voi tuota lintujen määrää. Niitä on enemmän kuin yhtenäkään päivänä aiemmin tänä keväänä. Ilman kiikareita tätä ei olisi huomannut. Siellä täytyy olla valtavan äänekästä.

Jälkikäteen tajusin, että en huomannut kahta asiaa: lämpövoimalan hurinaa ja tuulimyllyjä. Olikohan niin harmaan sumuista, etteivät ne niin näkyvästi erottuneet. Lämpövoiman hurinan olen rekisteröinyt joka kerta aiemmin, nyt en edes sitä ajatellut.

Kesäkuun 6. klo 14:00

Kesäkuu. Jo alhaalla huomaan sumun vallanneen maiseman. Lämpövoimalan piiputkin ovat puoleen väliin sumupilvessä. Katolla huomaan, ettei merelle näy mitään. Näen vain lähimmät puut ja talot. Kaikki muu on harmaata usvaa. Puut ja metsän rajat katoavat sumuun. Voi vain arvailla miltä niiden takana rannoilla ja merellä nyt näyttää.

Ilma on jämähtänyttä, lämmintä. Jotain hyönteisiä pörrää. Ne ovat kesän merkki.

Terassin pöydällä on satanutta vettä. Pieniä lammikoita, eri kokoisia. Ne väreilevät lämmöstä. Kuivahtavat pikkuhiljaa. Tuulen vire on lämpimän tuntuinen.

On se meri tuolla jossain sumussa. Yritän piirtää sen läpi maisemaa. Muistella miltä se näytti. Lähden liikkeelle vasemmalta. Tuolla oli tehtaat, iso tuulimylly, tuolla siinsi kaukana maata, Edenin kylpylä noilla main, tuolla Nallikarin edustalla saaria ja majakka. Montakohan saarta siellä olikaan?

Katse siirtyy aallon murtajan suuntaan.

Sitten yhtäkkiä, kuin sormia napsauttamalla. Näenkin aallonmurtajan ja merta. Sumuverho siirtyy, siirtyy vasemmalle. Näen rantaa ja sinistä vettä. Ei voi olla totta. Saaria. Tuossa mikä ihan juuri minuutti sitten oli aivan harmaata ja piilossa.

Aurinko pyrkii esiin. Tämä ei voi olla totta. Seuraan hämmästyneenä sumurajan siirtymistä. Nyt se majakkakin tulee esiin ja Eden. Tuulimyllyt pyörivät.

Taivas on sininen. Aurinko paistaa täydeltä terältään. Olen hämmästynyt. Kuulen linnut, tunnen lämmön, hätistän hyttysen pois poskelta. Tuntuu kuin luonnon voimat olisivat juuri siirtäneet harmaan näyttämöverhon sivuun ja antaneet kirkkauden kesälle luvan tulla. Metsän puut, pensaat ja nurmi on saanut lisäsävyjä. Vihreän tuloa ei voi estää.

Lähdin alhaalta katsomaan matalalla roikkuvia mollipilviä, johon pää tuntui uppoavat hartioita myöten. Nyt yläpuolella on vain ilmaa, aurinkoa ja taivaansineä. Kuin huomaamatta leuka nousee ylös, hartiat laskee alas ja on helppo hengittää.

Näen taas kauas. Tämä on taas näitä hetkiä, kun huomaa luonnon vaikuttavuuden. Kuinka välillä menee sumussa, näkemättä kauas. Kun ei näe kauas, on pakko katsoa lähelle. Huomata suuren maiseman sijaan pöydän vesipisarat ja pienet ötökät. Ankea harmauskin voi olla vaikuttavaa. Koska kontrasti kirkkauteen on niin suuri. Se voi näemmä muuttua aivan hetkessä, minuuteissa, sekunneissa.

En ajatellut näin käyvän, että maisema avautuisi. Kesä yllättäisi. Hymyilyttää. Tunnen onnellisuutta ja kiitollisuutta, että sain tämän kokea.

Aikaisemmin tarkkailin paljon lumien sulamista. Nyt unohdin sen kokonaan, muistin vasta pois lähtiessä. Ei ole lunta enää. Meri on kokonaan auki. Kevät tuli, vei talven rippeet mennessään. Siirsi sumuverhon edestä haihduttaen taivaantuuliin. Antoi kesälle luvan nousta. Kevään tulon tarkkailu oli tässä. Tämä maisema järjesti oikein kunnon loppuhuipennuksen.

*Opiskelen luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa luonto-ohjaajaksi. Jaan oppimistehtäviä täällä blogissa ja tämä toimii samalla oppimispäiväkirjana.* 

Ei kommentteja

Avainsanat:

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.

Energiaravintoaineiden keskinäinen tärkeys elimistölle

Opiskelen luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa luonto-ohjaajaksi. Kesäkuussa on alkamassa maastoruokailukurssi ja saimme siihen ennakkotehtävän. Tehtävässä tulee suunnitella ohjelma rungon pohjalta erikoisruokavalioiselle henkilölle sopivat ateriat kalastusleirille. Kuvitellut leiriläiset ovat eri maista saapuvia 13-15 -vuotiaita nuoria.

Ohjeistuksessa sanotaan: Ruokasuunnittelussa tulee ottaa huomioon ainakin seuraavat asiat: ruoat ovat oikein koostettu vältettävien ruoka-aineiden kannalta, ravitsemuksellisuus yleensä ja suhteessa aktiviteettien rasittavuuteen, helppous valmistaa pääruuasta johtamalla, monipuolisuus, värikkyys, houkuttelevuus.

Minun erikoisruokavalio on Vegaani, mikä onkin tällaiselle paleohenkiselle lihansyöjälle äärimmäisen mielenkiintoinen. Kasvikset on tuttu elementti, mutta lihaproteiinin korvaaminen kasvisproteiinilla on oudompi asia. Vegaanius on nyt vielä niin pinnalla oleva suuntaus, joten osui ja upposi paremmin kuin hyvin. Lisäksi tuo leiriläisten ikä tuo oman mielenkiintonsa menun suunnitteluun.

Lähdin tehtävän kimppuun tutustumalla vegaaniliiton sivuihin ja kaivoin esiin ravitsemustieteen opinnoissa tehdyn tehtävän energiaravintoaineista. Siinä oli tehtävänä perehtyä energiaravintoaineisiin ja niiden tärkeimpiin tehtäviin sekä tarkastella niiden keskinäistä tärkeyttä ihmiselimistölle. Aloitankin tehtävän jakamalla tuon tehtävän vielä tänne blogin puolelle. Tämä lähtökohtana pitäisi lähteä tekemään tuota menu-suunnitelmaa.

Energiaravintoaineet: proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat.

Proteiinit ja niiden tärkeimmät tehtävät

Proteiinit koostuvat noin 20 erilaisesta aminohaposta, jotka sitoutuvat toisiinsa peptidisidoksin. Aminohappoja on välttämättömiä ja ei-välttämättömiä. Välttämättömiä aminohappoja ei voida syntetisoida elimistössä ja niiden puute haittaa proteiinisynteesiä. Proteiinit ovat soluissa rakenteellisina ja toiminnallisina komponentteina. Proteiinien tarve on noin 0,8g /kg/vrk ja suositus ruokavalion osuudeksi 10-20E%. Proteiinin saannin tärkeimmät lähteet suomalaisten ruokavaliossa ovat liha, maito ja viljavalmisteet. Aminohappokoostumus on parempi liha- ja maitotuotteissa kuin kasviperäisissä lähteissä.

Proteiinien tehtävänä on toimia koko kehon rakenneproteiineina, jossa aminohapoista rakentuu uusia proteiineja kuten kollageeni, elastiini ja keratiini. Proteiinit toimivat aineenvaihdunnan, hormonien, hermostollisten välittäjäaineiden, happo-emästasapainon ja vesitasapainon säätelytehtävissä. Niillä on tehtävä myös vastustuskyvyn ylläpitämisessä. Proteiinit kuljettavat mm. hemoglobiinia, lipoproteiineja ja albumiinia. Ne ovat osallisena typpipitoisten yhdisteiden muodostamisessa, kuten DNA, RNA, noradrenaliini, adrenaliini, histamiini ja hemi. Proteiinien aminohappojen hiiliketjut voivat myös tuottaa energiaa ja osasta glukoosia.

Hiilihydraatit ja niiden tärkeimmät tehtävät

Hiilihydraatit koostuvat hiilestä, vedestä ja hapesta. Ravinnon hiilihydraatit koostuvat pääasiassa tärkkelyksestä, yksinkertaisista sokereista ja ravintokuiduista. Erilaisia hiilihydraattityyppejä ovat monosakkaridit, disakkaridit, oligosakkaridit ja polysakkaridit. Glukoosi on yleisin ruuassa ja elimistössä esiintyvä monosakkaridi. Ruokavaliossa hiilihydraattien lähteitä ovat mm. viljavalmisteet, riisi, peruna, kasvikset hedelmät ja marjat, sokeri, virvoitusjuomat ja mehut. Hiilihydraatit varastoidaan glykokeenina lihaksiin ja maksaan.

Hiilihydraattien tärkein tehtävä on toimia solujen energianlähteenä. Liikunnan tehon eli kuormittavuuden aikana hiilihydraattien osuus energianlähteenä lisääntyy.

Toinen hiilihydraattien oleellinen tehtävä on turvata verenkierron sokeritasapaino, johon hiilihydrattien aineenvaihdunnalla pyritään. Verensokerin tasapaino on oleellista aivojen energiansaannin turvaamiseksi, koska aivot käyttävät glukoosia toiminnan ylläpitämiseksi. Hiilihydraatit esiintyvät myös rakenteellisina osina eripuolilla elimistöä ja osallistuvat solujen väliseen yhteistyöhön.

Rasvat ja niidet tärkeimmät tehtävät

Ruoassa olevat lipidit ovat pääasiassa triglyseridejä, jotka koostuvat kolmesta rasvahaposta ja glyserolista. Muita ravinnosta saatavia rasvoja ovat fosfolipidit, glykolipidit ja sterolit. Triglyseridien rasvahapot jaetaan tyydyttyneisiin, kertatyydyttymättömiin ja monityydyttymättömiin riippuen kaksoissidosten määrästä. Mitä enemmän kaksoissidoksia on, sen pehmeämpää rasvan olomuoto on. Näin ollen tyydyttynyt rasva on kovaa rasvaa ja tyydyttymättömät pehmeämpää. Ravinnosta saatavista tyydyttyneistä rasvahapoista yleisimpiä ovat palmitiini ja steariinihappo, kertatyydyttymättömistä öljyhappo ja monityydyttymättömistä linolihappo.

Steroleista yleisin on eläinkunnan kolesteroli, joka ei ole välttämätön ravintoaine, koska sitä muodostuu elimistössä. Myös fosfolipidejä elimistö pystyy muodostamaan itse ja ne esiintyvät mm. solukalvoissa. Glukolopidit osallistuvat solujen väliseen kommunikaatioon.

Suomalaisten tärkeimmät rasvan saantilähteet ovat liharuoat ja -valmisteet, kananmuna, rasvalevitteet ja öljyt, maitovalmisteet ja kahvileivät ja leivonnaiset.

Ravinnon rasvat imeytyvät tehokkaasti, jopa 95% ruoan rasvasta imeytyy. Rasvojen proteiinikuljettajista tärkeimmät ovat kylomikronit, VLDL, LDL ja HDL. Kylomikronien tärkein tehtävä on siirtää rasvaa kohdekudoksille, esimerkiksi triglyseridit lihaskudoksiin. VLDL kuljettaa rasvoja maksan ulkopuolisille kudoksille. LDL kuljettaa kolesterolia kudoksille solukalvojen rakennusaineeksi. HDL puolestaan kuljettaa ylimääräistä kolesterolia solukalvoilta ja verisuonten seinämiltä maksaan eritettäväksi pois elimistöstä. Rasvoilla on tärkeä tehtävä myös rasvaliukoisten vitamiinien kuljettajana.

Rasvojen tehtävänä on toimia energianlähteenä. Rasvoissa on yli kaksi kertaa enemmän energiaa kuin hiilihydraateissa ja proteiineissa. Liikunnan aikana suorituksen tehon ollessa maltillinen, elimistö käyttää pääasiassa rasvaa energian lähteenä. Ihmiselle välttämättömiä rasvahappoja ovat linolihappo ja alfalinolihappo. Välttämättömien rasvahappojen ja niistä muodostuvien pidempiketjuisten rasvahappojen tehtävänä on toimia rakennusaineina solukalvojen fosfolipideille. Linolihappo ylläpitää ihon kosteustasapainoa. Rasvahappoja tarvitaan hermoston kehitykseen, toimintaan ja näöntarkkuuteen. Välttämättömien rasvahappojen aineenvaihduntatuotteet ovat pohjana eikosanoideille, joilla on useita tärkeitä tehtäviä esimerkiksi verenpaineen säätelyssä, verenhyytymisessä, lihassolujen supistumisessa, vastustuskyvyssä, hermoston ja ruumiin lämpötilan säätelyssä.

Pohdintaa energiaravintoaineiden keskinäisestä tärkeydestä ihmiselimistölle

Ravitsemussuosituksissa saantisuositus kokonais energiansaannista jakautuu seuraavanlaisesti:

Hiilihydraatit 45-60 E%

Rasvat 25-40 E%

Proteiinit 10-20 E%

Yleisesti ottaen hiilihydraatit nostetaan tärkeimmäksi energiaravintoaineeksi, ehkä juuri noiden suositusten vuoksi. Itse asiassa yritin löytää lisätietoa, mihin nuo suositukset jakaumasta perustuvat, mutta en siihen löytänyt oikein selvää vastausta. Perehtyessäni energiaravintoaineisiin ja niiden tehtäviin, olisin ehkä hieman eri mieltä esimerkiksi hiilihydraattien painotuksesta tärkeimpänä energianlähteenä. Olin yllättynyt kuinka paljon tärkeitä tehtäviä rasvoilla ja proteiineilla on.

Proteiinien välttämättömien aminohappojen ja rasvojen välttämättömien rasvahappojen vuoksi proteiineilla ja rasvoilla on myös suojaravintoaineiden tehtävät ihmisen elimistössä. Paitsi että ne toimivat energian lähteenä, ne ovat välttämättömiä useiden oleellisten elimistön toimintojen kannalta. Rasvoilla ja proteiineilla on paljon enemmän tehtäviä, kuin hiilihydraateilla.

Itse yleisellä tasolla muuttaisin painotusta tasaisemmaksi ja laittaisin energiaravintoaineiden jakautumiselle seuraavanlaiset painotukset:

  1. Rasvat 40 E%
  2. Proteiinit 30 E%
  3. Hiilihydraatit 30 E%

Levon, kevyen arkiliikunnan ja matalatehoisen perusliikunnan aikana elimistö käyttää energianlähteenä pääasiallisesti rasvoja. Liikunnan tehon kasvaessa hiilihydraattien merkitys kasvaa. Tämän vuoksi runsaasti urheilevilla hiilihydrattien merkitys korostuu ja niiden osuutta voisi mahdollisesti kasvattaa. Yleisesti ottaen ihmiset kuitenkin liikkuvat melko vähän ja ylipainoisia on koko ajan enemmän, joten vähemmilläkin hiilihydraateilla pärjäisi.

Hiilihydraattien valinnassa myös mennään helposti ravitsemuksellisesti heikkolaatuisiin ruokiin, mikä ei ole terveyden kannalta hyvä asia. Kuitenkin hiilihydraateilla on tärkeä tehtävä verensokerin tasapainon säätelyssä ja sitä kautta aivojen energiansaannin turvaamisessa, joten aivan minimiin en hiilihydraatteja jättäisi, vaikka liikunta-aktiivisuus olisikin matala. Samoin jos hiilihydraattien määrän on liian pieni, alkaa elimistö käyttää proteiineja energianlähteenä, jolloin proteiinien tärkeämmät tehtävät elimistössä voivat vaarantua.

Miksi nostan rasvat tärkeimmäksi energiaravintoaineeksi?

Kuten aiemmin kirjoitin, rasvoissa on yli kaksi kertaa enemmän energiaa kuin hiilihydraateissa ja proteiineissa ja jopa 95% ruuan rasvasta imeytyy. Lisäksi niillä on lukuisia tärkeitä tehtäviä, joiden vuoksi pystyn nostamaan rasvat tärkeimmäksi energiaravintoaineeksi. Samoin kuin hiilihydraattien terveellisyydessä, tulisi rasvoissakin valita ruokavalioon hyviä rasvoja.

LÄHTEET:

Aho, A., Mutanen, M., Uusitupa M. 2005. Ravitsemustiede. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä

Mursu, J.: Ravintofysiologia: Hiilihydraatit ja kuitu. Luentotallenne 2013. Kuunneltu 2.5.2015

Mursu, J.: Ravintofysiologia: Proteiinit. Luentotallenne 2013. Kuunneltu 2.5.2015

Mursu, J.: Ravintofysiologia: Rasva. Luentotallenne 2013. Kuunneltu 2.5.2015

*Opiskelen luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa luonto-ohjaajaksi. Jaan oppimistehtäviä täällä blogissa ja tämä toimii samalla oppimispäiväkirjana.* 

Ei kommentteja

Avainsanat: ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.