Reilut parisen viikkoa sitten törmäsin rullasuksilla hiihtäessäni autoon ja lensin konepellin kautta auton eteen. Onni onnettomuudessa selvisin lähinnä muutamalla mustelmalla ja lihasjäykkyyksillä. Säikähdys oli tosin suuri, sekä minulla että sivusta kolarin nähneillä. Pysäyttävähän tilanne oli, sillä aineksia oli paljon pahempaan.
No, koetuksi tuli elämäni ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kolari rullasuksilla. Hiihtouralla onkin tullut tehtyä treenejä rullahiihtäen yli 15 vuoden ajan, eikä läheltä piti tilanteitakaan ole ollut vielä nimeksikään.
Kaupunkiliikenteessä on meitä monenlaista liikkujaa, mutta varovaisuutta ei vaan voi olla liikaa. Ja rullasukset ovat tavallaan ”vaaralliset”, koska niissä ei ole jarruja. Liikennettä ja tulevia tilanteita onkin rullahiihtäessä pakko ennakoida ja varmistella niin paljon kuin mahdollista, välillä esim. jyrkimmät alamäet juoksen rullasukset-sauvat kainalossa.
Ja sitten eräänä perjantaiaamuna vaan rysähti, suoralla tiepätkällä suojatiellä. Ehkä kypärä pelasti jotain ja vakuutusten turvin oli hyvä hakeutua lääkärille tarkistukseen. Toki olisihan aina parempi todeta, että vakuutuksiin ei tarvitse turvautua. Molempien osapuolien olisi vaan pitänyt pystyä reagoimaan ja nopeammin, vaikkakin rullahiihtäjänä olin tavallaan jalankulkija liikenteessä.
Kantapään kautta voi oppia, mutta yhtälailla voi konepellinkin kautta. Itselle suurin opetus oli, että huomioinko aina autolla ajaessani todella suojatiet riittävästi? Katukuvathan vilisevät suojateitä, mutta mikä on niiden todellinen arvostus? Seuraapa kaupunkiliikennettä. Ja ajathan maltilla, kiitos!
Aurinkoisia syyspäiviä liikenteeseen! :)
Avainsanat: Ennakointi, Kaupunkiliikenne, liikenneturvallisuus, Liikenneturvattomuus, rullahiihto, Rullasuksikolari, Suojatie, Vakuutukset
Innostuin parina kuluneena viikonloppuna lähtemään suunnistuskisoihin tuntureihin. Ensin Iso-Syötteelle ja sitten Pallakselle. Ai vau! No words needed. :)
Itse asiassa ihka ekaa elämäni kertaa poikkesin Iso-Syötteelle, jossa järjestettiin kaksipäiväiset kansalliset suunnistuskisat. Hieno kokemushan oli vetää sprinttisuunnistusta aivan tunturin huipulla, tuollaisia harvemmin taitaa Suomessa olla tarjolla. Ja kyllähän Syötteeltä valtavaa suorinnettä löytyy, siihen sain tuntumaa toisen kisapäivän normaalimatkalla. Urakka rasteineen taittui siellä jossain edeten kaikkien lakkojen keskellä..
No, Pallaksen tunturisuunnistukset olivat tällä erää varsin ennalta odottamaton kokemus. Jos ekan kisapäivän n. 15 km kulkivat auringossa ja maisemia ihastellen, niin toisen päivän vastaavat kilometrit tuli edettyä sumussa, eli eihän maisemista näkynyt ylhäällä tunturissa niin vilaustakaan! Oman rinne-etenemisen peilaaminen huippuihin oli käytännössä mahdotonta, joten kyllähän vain omat rastinottotaidot olivat koetuksella. Elämys, sanoisin! Tavallaan myös itsensä haastamista näin hiihtäjän näkökulmasta. :)
Avainsanat: Iso-Syöte, itsensä haastaminen, Lappi, Pallas, rastinotto, suunnistus, tunturimaisemat, tunturisuunnistus
Onhan näitä vitamiini- ja antioksidanttiherkkuja nyt tarjolla niin metsässä, suolla kuin ahonlaidassa, ja paikoitellen ihan pursuten. ”Suomalaisten superfuudien” satokausi on aivan parhaimmillaan! Päivittäisillä maastolenkeillä tuleekin tehtyä jos jonkin verran ”pakollisia taukoja” ja pysähdyttyä maistelemaan mustikoita aina siellä täällä, toisaalla lakkoja, toisaalla metsämansikoita. Ja koirahan tekee perässä samoin. :)
No, josko jokainen noista pysähdyksistä (lue: menetetyistä treenisekunneista) maksaa itsensä vielä takaisin vastustuskyvyn vahvuutena myöhemmin syksyllä. Ja toki, mitä enemmän näitä herkkuja ehtisin vielä säilöä, sitä enemmän niitä myös syys-talven edetessä löytäisin pakastimen kätköistä lautaselle väriä antamaan. Tämä se tekee suomalaisesta heinäkuusta ainutlaatuisen, eikö vaan! :)
Avainsanat: Antioksidantit, heinäkuu, Kesäherkut, Maastolenkit, Metsämarjat, Suomalainen superfood, Suomen kesä, Treenikausi, vastustuskyky, vitamiinit
