Haastan itseni ja onnistun!

30-vuotias Lea Murtomäki on ollut koko ikänsä ylipainoinen, mutta vuonna 2008 asiat alkoivat muuttua. Tuolloin 133-kiloisena Lea havahtui siihen, että jos muutosta ei tapahdu pian, ei loppuelämä tule olemaan kovin ruusuisa. Tuosta pelosta alkoi elämänmuutos, joka vei kymmeniä kiloja ja mahdollisti Tukholman maratonin juoksemisen keväällä 2013. 

Fitspiraatio-tarina: Lea Murtomäki – haastan itseni äärirajoille ja nautin onnistumisesta

Olen ollut ylipainoinen koko elämäni ja minua on kiusattu painoni takia alaluokilta lähtien. Yläasteella olin läski,lehmä tai joulukinkku.

Vaikeiden elämäntapahtumien jälkeen heräsin vuonna 2007 siihen että olin valtava. Mielessäni pyörivät dokumentit, joissa valtavia ihmisiä joudutaan miltein trukilla nostelemaan. Havahduin, että jos mitään ei tapahdu niin lihon aina vaan ja kuolen kotiini yksin.

Laihdutusohjelman avulla 40 kiloa pois

Huomasin paikallisessa ilmaisjakelulehdessä mainoksen paikallisen kuntosalin vetämästä Xtravaganza-ohjelmasta. Keräsin rohkeuteni ja menin kuuntelemaan, mitä siitä oli sanottavaa. Asiakaspalvelija jutteli kanssani ja pyysi lopulta yhden vetäjistä myös paikalle. Ohjelman vetäjä kannusti minua miltein luvaten, että ohjelma kyllä toimii ja että olen siihen juurikin sopiva.

Aloitin ohjelmassa tammikuussa 2008  ja vaaka näytti 133kg. Olihan se järkytys, sillä olin vältellyt vaakaa jo kauan enkä edes omistanut sellaista. Meillä oli iso ryhmä, mutta minä olin taas porukan suurin. Xtravaganzaan kuului jakso, jossa painoa pudotetaan pelkkien ateriankorvikkeitten avulla. Minulle ne sopivat todella hyvin enkä kärsinyt VLCD-diettien (Very Low Calorie Diet) normaaleista sivuvaikutuksista. Asuin tuolloin yksin, joten oli helppoa pitää jääkaapissa pelkkää vettä.

Fitspiraatio-tarinat

Fitlandian fitspiraatio-tarinoissa nostetaan esille tavallisten ihmisten erilaisia ja omanlaisia tarinoita siitä miten liikkuminen on muuttanut heidän elämäänsä.

Oletko sinä tehnyt elämäntaparemontin, pudottanut painoa tai ylittänyt itsesi sellaisella tavalla, jota et olisi itsekään uskonut? Jos haluat jakaa tarinasi fitlandian sivulla ja inspiroida muita naisia, laita sähköpostia osoitteeseen info@fitlandia.fi ja kerro lyhyesti taustasi ja tarinasi. Menestystarinat voidaan julkaista joko koko nimellä tai pelkällä etunimellä kuvan kanssa tai ilman.

Ohjelmaan kuului myös ohjattua jumppaa eri muodoissaan, joihin pääsivät vain henkilöt, jotka olivat mukana ohjelmassa. Siellä pääsi kokeilemaan erilaisia jumppia ja liikuntamuotoja. Yksin en olisi ikinä uskaltanut ohjattuun jumppaan mennä – liikuntataustani oli nimittäin käytännössä nolla. Vihasin koululiikuntaa, lintsasin ja olin siinä aina huono ja viimeinen. Kuntoni oli niin huono, että jouduin portaiden jälkeen menemään sivummalle hieman hengittämään. Mutta kun mukana oli muitakin rapakuntoisia, minäkin uskalsin. Aloin myös sauvakävelemään yksikseni.

VLCD kaudella painoni putosi yli 20kg. Toki niin ei voi ikuisesti jatkaa, joten ohjelmassa siirryttiin syömään oikeaa ruokaa. Ruokavalio oli käytännössä vähähiilihydraattinen ja sisälsi paljon kasviksia, proteiineja ja hyviä rasvoja. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta kun aloin syödä säännöllisesti 5-kertaa päivässä oikeaa ruokaa. Aikaisemmin ruokavalioni koostui lähinnä leivästä, yhdestä satunnaisesta lämpimästä ateriasta päivässä ja ikiherkustani eli karjalanpiirakasta, joita saatoin yhdeltä istumalta syödä koko paketin.

”Riemu oli valtava kun saatoin löytää vaatteita ihan normaalikokoisten ihmisten osastolta.”

Xtravaganza kesti 26-viikkoa ja niiden viikkojen aikana pudotin noin 40kg painoa pois. Voin todeta, etten silloin edes tajunnut miltä näytin. Tapahtui jopa niinkin, että selasin edellisena iltana otettuja valokuvia ja nähdessäni itseni mietin ”kuka tuo onkaan?”. On todella hämmentävää, kun ei tunnista itseään, ja helposti sitä sortuu edelleen vanhaan ajatteluun kuten ”en voi, koska olen niin iso” tai ”ei nuo mulle sovi kun olen tämän ja tämän kokoinen”. Riemu oli valtava kun saatoin löytää vaatteita ihan normaalikokoisten ihmisten osastolta. Xtravaganzan jälkeen uskaltauduin jo yksin ohjattuihin jumppiin ja kävinkin ahkerasti esimerkiksi body pumpissa.

Lea_fitspiration_edited-1

Personal trainerin valvonnassa parhaita tuloksia

Kuntosaliharjoittelu tuntui vieraalta ja painonpudotus oli vielä ”kesken” joten palkkasin itselleni samalta salilta PT:n jonka kanssa teimme kuntosalia.

Oikeastaan voisi sanoa, että tuon vuoden 2008-09 aikana tiputin noin 50kg painoa pois. Sen jälkeen alkoi se varsinainen taistelu. Kuten monet tietävät, painoa on suhteellisen helppo pudottaa, mutta sitä alhaisempaa painoa on vaikeaa ylläpitää. Olen siis myös sortunut jojoiluun, mutta olen pahimmillani saanut painoa takaisin ”vain” 10-15 kg ja sitten on taas otettu korjausliike alaspäin.

Teen kaikkeni etten enää joudu samaan pisteeseen mistä lähdin. Tässä on useampaan otteeseen 5 vuoden aikana laihdutettu – pari kertaa olen kokeillut jopa uudelleen Xtravaganzaa ja Cambridge-kuureja, mutta en ole enää onnistunut niitä noudattamaan onnistuneesti. Parhaimpia tuloksia olen saanut PT:N valvonnassa hyvin tiukalla 1500-1700 kcal dieteillä.

Ironista on, että ennen laihtumistani ruoka ei ollut minulle ongelma, mutta laihduttuani ruuasta on tullut jopa joskus vihollinen. Tupakoinnin voi lopettaa ja sitä ilman pärjää kyllä, mutta ihmisen on pakko syödä, jolloin on haaste pitää syöminen hallinnassa. Ajatus rennosta painonhallinnasta on hieno, mutta en toistaiseksi ole onnistunut siinä kovinkaan hyvin. Ja kun olen ollut ”pienimmilläni” aikuisiällä, olen silti ylipainoinen noin 10kg.

Kuntosalilta juoksun pariin

Samainen kuntosali aloitti myös 2009 syksyllä juoksukoulujen pitämisen. Innostuin ideasta, sillä juokseminen on sellaista mitä sairaanoloisen lihava ei pysty tekemään ollenkaan. Halusin siis aluksi todistaa itselleni, etten enää ole valtava tankki, vaan niin hyväkuntoinen, että pystyn jopa juoksemaan.

Ensimmäinen etappini oli sitten vuoden 2010 HCR. Suoritin puolimaratonin himpun alle kolme tuntia. Maaliin tullessa fiilis oli niin mahtava, että oli pakko lähteä myös seuraavana vuonna 2011 HCR:lle. Sain parannettua aikaani mutta harjoittelun jatkaminen tavoitteen saavuttamisen jälkeen osoittautui vaikeaksi.

Syksyllä suoritin vielä Vaasan maratonin puolikkaan, jossa jäin tavoitteestani hurjasti. Harjoitteluintoni hieman hiipui ja seuraavana talvena 2011-2012 harjoittelu oli niin rikkonaista, ettei keväällä uskaltanut puolikkaalle lähteä. Ongelmiakin oli selän kanssa. Selkä kipeytyi niin, ettei juoksemisesta tullut mitään. Olin myös mukana kahdessa juoksuporukassa ja yritin pudottaa painoani samalla. Kova harjoittelu ja painonpudottaminen on vaikea yhdistelmä ja jouduin lopettamaan juoksemisen.

Kohti maratonia

Juhannuksen 2012 jälkeen liityin taas saman kuntosalin juoksukouluun ja jatkoin harjoittelua – tai siis aloitin sen taas alusta. Huippukiva kesä huipentui Vaasan maratonin 10km kisaan. Kisa ei ollut hirvittävän hyvä, mutta kun tarjoutui tilaisuus jatkaa harjoittelua ohjatusti, jatkoin mukana.

Varsinainen maratonkoulu alkoi marraskuussa 2012. Tavoitteena oli Tukholman maraton 2013. Maraton ei ollut haaveeni tuolloin 2008, mutta siitä tuli juoksemisen myötä sellainen asia, joka pitää kokeilla edes kerran. Ajattelin, että joulukinkut eivät juokse maratoneja. Jos sen suoritan en ole enää sairaalloisen lihava.

Harjoittelu jatkui läpi talven. Meitä oli 3 naisen porukka, joka oli mukana juhannuksesta 2012 asti. Menimme eri vauhdeilla ja maratonkoulusta mukaan tarttui myös uusia tuttavuuksia. Joskus tuntui kurjalta kun toiset menivät menojaan ja itse jäin toisen naisen kanssa peränpitäjäksi.

Mutta sitähän juokseminen on – jokainen juoksee omalla tasollaan eikä kukaan voi mollata toista, jos toinen tekee harjoituksensa omalla tasollaan parhaansa mukaan. Siispä tarvoimme pääryhmän perässä omaa vauhtiamme =). Painoa en harjoittelun myötä onnistunut pudottamaan, mutta toisaalta tein tietoisen valinnan, että harjoittelen ja syön kunnolla ja painoa pudotetaan toiste.

”Olen jossain kohtaa siis makallani oppinut nauttimaan siitä rääkistä, minkä esimerkiksi mäkivedot aiheuttavat. Fiilis sellaisen maitohappokylvyn jälkeen on käsittämättömän hieno.”

Parhaimpia kokemuksia viime talvelta olivat ehdottomasti yhteiset hetket muiden kanssa, uudelleen löydetty hiihdon ilo ( hiihdin viimeksi ala-asteella; talvella tuli 170 km – vähän, mutta siitä on hyvä aloittaa uusi kuntoilumuoto) ja hyvin menneet kovat harjoitukset. Olen jossain kohtaa siis makallani oppinut nauttimaan siitä rääkistä, minkä esimerkiksi mäkivedot aiheuttavat. Fiilis sellaisen maitohappokylvyn jälkeen on käsittämättömän hieno. Tukholman matka oli aivan huikea ja maraton tuli tosiaan juostua. Hiuksen hienosti alle maksimiajan 5:59:11 oli loppuaika.

Matka oli haastava ja pahimmat kohdat olivat 18-30km välillä. Siihen asti kaikki oli oikeastaan hyvin ja juoksu eteni kuten suunniteltu. 19 km kohdalla alkoi sataa ja sade jatkui maaliin asti. Yhdessä kohtaa olin viimeinen ja silloin oikeasti mietin että onko tässä mitään järkeä. Mutta kun olisi itse pitänyt sammuttaa garmin ja luovuttaa, en pystynyt siihen. EN lähtenyt Tukholmaan asti luovuttamaan – en aikonut kertoa töissä miten luovutin.

Kun tajusin olevani viimeinen ja toimitsijat kyselivät jaksanko sinne ja sinne asti; sisuunnuin ja nostin vauhtiani. Onnistuin palaamaan hyvin lähelle tavoitevauhtiani ja siihen olen hyvin tyytyväinen näin jälkikäteen. Kun saavuin stadionille, tajusin että nyt se on tässä – Minä tein sen eikä enää mikään sitä estä!!! Aivan tajuttoman hieno fiilis. Sen takia kannatti lähteä räntäsateeseen ja tuiskuun lenkille.

Kohti uusia tavoitteita

Joku voisi kysyä että mitäs nyt… No juokseminen on siitä hyvä laji, että aina on varaa parantaa:). Nyt pitää hieman ladata akkuja ja tehdä jotain muuta, mutta haaveissa siintää Vantaan puolimaraton lokakuussa, jossa tarkoitus olisi parantaa puolikkaan aikaa lähemmäs 2:20:tä.

Syksyllä aloitan taas harjoittelun PT:n kanssa ja sitä odotan innolla. Tavoitteena on rento painonhallinta ja painonpudottaminen harjoittelun lomassa järkevästi. Ja onhan se miltei pakko lähteä kokeilemaan Tukholman katuja vielä kerran, ehkä jo ensi keväänä ;)

Fitlandia.fi – naisille jotka juoksevat omia polkujaan

Päivitetty viimeksi 14.07.2013