Projekti uusi minä

Fitspiraatio_fitlandia

Olen Satu, reilu kolmekymppinen kolmen lapsosen äiskä. En ole ollut koskaan elämäni aikana urheilullinen, ja vaikka isäni on entinen kilpaurheilija ei hänkään saanut minua innostumaan esimerkiksi hiihtämisestä, jota inhosin koko kouluajan. Yläasteella meillä oli opettaja, jonka kanssa vain hiihdettiin ja voimisteltiin, mikä tappoi varmaan viimeisenkin innostuksen urheilemiseen. Ratsastus oli ainut harrastukseni lapsena, vaikka tietysti ulkoilin paljon, ”maalaistyttö” kun olin.

Aikuisiällä tuli muutama jumppabuumi, mutta en kokenut sitä omaksi jutukseni, eikä se olisi sitä vieläkään. Kuntosalillakin käytiin kaverin kanssa jonkin aikaa muka niin viisaina, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna ei tiedetty mistään mitään.

Fitspiraatio_teksti_fitlandia

Lapsena/nuorena minulla ei koskaan ole ollut ongelmia painon suhteen, pystyin syömään lihomatta miten paljon vain. Noh, raskauksien ja iän myötä kiloja ja vararenkaita alkoi kertyä. Herkut maistuivat lähes päivittäin, ajoittain minulla oli myös jonkinlaista ”tunnesyömistä”. Monesti tartuin nälissäni kauppareissulla suklaapatukkaan. Pidemmän päälle arvaa millaiset seuraukset on. Lopulta olin siinä tilanteessa, että itseinho oli niin suuri ja joka päivä ajattelin ”pitäisi sitä ja pitäisi aloittaa liikunta ja enää en syö herkkuja” jne. Samalla tavalla kuitenkin jatkoin.

Tammikuussa vuonna 2013 tapahtui jotain, jotain mihin en löydä selitystä itsekkään. Mieheni on todella urheilullinen ja hänen mukanaan raahasin ylipainoni kuntosalille. Pieni sali, mutta alkuun niin pelottava. Siitä se kipinä jotenkin lähti. Mitään en osannut siellä tietenkään tehdä, mutta onneksi oli neuvonantaja mukana aina. Alkuun olin aina piilossa naistensalin puolella ja nolostelin itseäni. Pikkuhiljaa rupesin myös muuttamaan ruokavaliotani aivan uusiksi. Enää ei ollut esimerkiksi jatkuvaa leivän syöntiä, ei jugurtteja, ei jokapäiväisiä herkkuja. Tilalle tuli aamupala, säännöllinen ruokailu, proteiinirikkaampi ruoka, kasvikset. Riittävä proteiininsaanti ja säännöllinen ruokailu pitivät myös makeanhimon paremmin kurissa.. Lisäksi rupesin lenkkeilemään paljon.

Mitä seurasi – paino putosi pikkuhiljaa. Nälkähän kasvaa syödessä kuten sanotaan, niin myös minulla treenaamisen suhteen. Välillä muistan olleeni tosi kärsimätön, kun olisin halunnut muutosten tapahtuvan nopeasti. Muutoksia tuli kokoajan kuitenkin, ja sain ostaa pienempiä vaatteita – siitäkös itsetuntokin nousi.

001

(Kuva: Tammikuu 2013)

Heinäkuu-14 121

(Kuva: Heinäkuu 2014)

Aloin olla tyytyväisempi itseeni, eläväisempi. Sain uusia ystäviä salimaailmasta. Olin aivan innoissani, ahmin tietoa netistä ja lehdistä, opin uutta joka päivä. Jaksoin liikkua paremmin, olin virkeämpi. Jossain vaiheessa kävin kuntopotkunyrkkeilyssä, josta tykkäsin kovasti ja olin iloinen kun sielläkin alkoi jo pärjätä paremmin, lähinnä lihaskunnon suhteen. Alkuun oli joitain vaivoja, polvet kipeytyi ja kun hölkkäämistä olisin halunnut harrastaa, ei se onnistunutkaan lähinnä säärien kivun takia. Painon pudottua hämmästelin kun jaksoinkin jo juosta eikä jalkoihin enää sattunutkaan.

Toki takapakkejakin tuli ja tulee välillä, siihenkin tottuu. Motivaatio ei ole aina niin korkealla, joutuu hakemaan uusia suuntia ja inspiraatiota, uusia ideoita. Puolitoista vuotta on mennyt, kahteen otteeseen olen pyytänyt koulutetulta personal trainerilta ruoka- sekä treeniohjeet, hyvät sijoitukset olivat nekin. Puoliso on ollut suurin tukeni ja nyt meillä on tämä yhteinen harrastuskin, joka yhdistää. Olen nyt 16 kiloa kevyempi ja paljon tyytyväisempi elämääni.

tumblr_mbp46xsou71rpglsqo1_500

Salikoukkuun siis jäin ja hyvä niin, tuntuu ettei enää voisi palata entiseen. Salitreeni sopii minulle erityisesti senkin vuoksi, että voin mennä sinne silloin kun haluan eli harrastaminen ei ole aikaan sidottu. Arjen aikataulutus on toki ajoittain haasteellista varsinkin silloin kun tuntuu, että vuorokaudessa ei tunnit riitä. Työvuorojen mukaan treenit teen (4-5 kertaa viikossa) joko aamulla anivarhain tai illemmalla, viikonloppuina tulee tietenkin käytyä aina. Ruokia värkkäilen aina usemmaksi päiväksi kerrallaan, säästää aikaa siinä.

Minulla tuskin on koskaan tavoitteena ”fitness-lavat”, lähinnä tavoitteenani on säilyttää uusi opittu elämäntapa ja harrastus, tietysti samalla muokata kroppaa mieleisemmäksi itselleni ja kehittyä. Kenties myös aloittaa lisäksi jokin uusi harrastus. Elämäntapamuutos on antanut niin paljon, se on myös kasvattanut kärsivällisyyttä. En usko pikakuureihin, enkä siihen, että kaikki lyödään kerralla uusiksi, se ei olisi toiminut ainakaan omalla kohdallani. Suosittelen myös hankkimaan neuvoja ja ohjeita osaavimmilta ihmisiltä, jos itseltä ei tietoa löydy esimerkiksi ravinnon ja liikunnan suhteen.

Itse aloitin silloin viime vuoden alussa myös kirjoittamaan blogia (http://projektiuusimina.blogspot.fi/), oikeastaan kunnolla innostuin kirjoittamaan vasta viime vuoden lopulla. Blogi on toiminut lähinnä päiväkirjanani, jonne voin palata katsomaan aiempia mietteitäni ja tekemisiäni.

Terkuin Satu

(Ensimmäinen kuva otettu tammikuussa 2013, toinen heinäkuussa 2014)

Oletko sinä tehnyt elämäntaparemontin, pudottanut painoa tai ylittänyt itsesi sellaisella tavalla, jota et olisi itsekään uskonut? Jos haluat jakaa tarinasi fitlandian sivulla ja inspiroida muita naisia, laita sähköpostia osoitteeseen info@fitlandia.fi ja kerro lyhyesti taustasi ja tarinasi. Menestystarinat voidaan julkaista joko koko nimellä tai pelkällä etunimellä kuvan kanssa tai ilman.