Liikkeelle lähtemisen vaikeus

Fyysiseen aktiivisuuteen tai inaktiivisuuteen vaikuttaa olennaisesti motivaatio, jonka syntymiseen puolestaan vaikuttavat erilaiset motiivit eli vaikuttimet, elimistön tilat tai ympäristön tapahtumat. Motiivit koetaan haluina, tarpeina tai tunteina kuten esimerkiksi mielihyvän sävyisinä elämyksinä.

Kun omat motiivit liikkumiseen ovat tiedossa, on liikkeelle lähtemisen vaikeuteen helpompaa vaikuttaa.

TEHTÄVÄ SINULLE:

Mieti omaan liikuntamotivaatioosi vaikuttavia tekijöitä ja listaa ne ylös paperille. Yleisiä tekijöitä ovat mm.:

– Liikkumisen tuottama tyydytys (säännöllisesti liikkuvilla yleisesti motivaattori)

– Ympäristön kannustus tai sen puute (kannustaako puoliso/kaverit liikkumaan)

– Omat tunnepohjaiset asenteet (”en ole koskaan ollut liikunnallinen”, ”en pysty”)

– Liikunta ei ole tuonut aiemmin onnistumisen tunteita (→ passivoituminen)

– Psyykkinen ja fysiologinen vireystila (töiden jälkeen väsymys tms.)

– Ulkonäön kohentaminen ja viehättävyyden lisääminen

– Ns. ”yleiset päämäärät” kuten sosiaaliset kontaktit, ryhmässä toimiminen, yhdessä tekeminen ja hauskuus, stressin lieventäminen

– Terveyden edistäminen

Jos tässä mainittuja tai muita positiivisia syitä ei löydy ja esimerkiksi tunnepohjaiset asenteet ovat negatiivisia, mielenkiinto kuntoiluun on todennäköisesti vähäinen. Puolestaan mitä enemmän positiivisia motivaation lähteitä löytyy sitä helpompi on lähteä liikkeelle ja sitä todennäköisemmin liikkumisesta tulee rutiini ja jopa elämäntapa.

Harjoitusohjelmat

Itsensä motivointi liikkeelle

Meille jokaiselle tulee hetkiä, jolloin liikkumisen sijaan tekisi mieli jäädä kotiin, vaikka suunnitelmissa olisikin ollut lähteä reippailemaan. Jos useimmiten vaihtoehdoksi näissä tapauksissa valikoituu kotiin jääminen, on hyvä miettiä keinoja miten asian saa käännettyä toisin päin.

Itseään voi yrittää motivoida niillä keinoilla, joita ei tullut listattua edellisessä tehtävässä paperille. Jos esimerkiksi yleensä lenkkeilet tai liikut yksin, kokeile liittyä juoksuporukkaan tai –kouluun tai CrossFit-salille (sosiaaliset kontaktit, ryhmässä toimiminen) ja kokeile saisitko porukasta innostusta.

Jos puolestaan sosiaalisuus ei motivoi niin mieti kotiin jäämisen hetkellä liikunnan terveydellisiä vaikutuksia tai sitä miten ulkonäkö paranee siinä sivussa, kun käy reippailemassa. Ja itse asiassa vaikka ulkonäöllisiä vaikutuksia ei todellisuudessa heti näkisikään peilistä, useat tutkimukset (mm. Schneider 2009, Bobbio 2009) osoittavat sen, että liikunta vaikuttaa positiivisesti minäkäsitykseen eli arvioon omasta ulkomuodosta, fyysisestä voimasta ja muista kehon ominaisuuksista. Fyysinen minäkäsitys puolestaan vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin, mikä on ihmisen elinehto siinä missä fyysinen terveyskin!

Tutkittua: Personal training voi aktivoida passiivisia

Jos itsensä motivointi ei onnistu näillä keinoilla on yhtenä vaihtoehtona on turvautua ulkopuoliseen apuun esimerkiksi Personal Trainingin kautta. Personal trainingin positiivisesta vaikutuksesta on saatu näyttöä myös tieteellisessä tutkimuksessa, jossa tutkittiin liikuntahalukkuuteen vaikuttamista.

Tuossa tutkimuksessa puolet passiivisista (=harrastivat kohtuullista fyysistä aktiivisuutta vähemmän kuin 30min/päivä, harvemmin kuin 5 päivänä viikossa, eivätkä osallistuneet suuren kuormitustason harjoitteluun juuri koskaan) henkilöistä puolet sai suositukset siitä kuinka paljon liikuntaa pitäisi harrastaa, jotta psyykkinen ja fyysinen kunto kohenisivat. Toiselle puolelle porukasta laadittiin henkilökohtainen liikuntaohjelma, jossa käytettiin kannustavaa palautetta ja perusteltiin liikunnan myönteistä vaikutusta pystyvyyteen ja sosiaalisiin suhteisiin.

Puolen vuoden seurannan jälkeen tulos oli se, että henkilökohtaiset ohjeet saaneet ihmiset toteuttivat liikuntaohjelmaa tilastollisesti merkittävästi enemmän kuin pelkät suositukset saaneet henkilöt ja aktivoituneen ryhmän edustajat raportoivat mielialansa kohonneen, pystyvyyden tunteen kasvaneen sekä liikuntamotivaation suurentuneen.

Tämän jälkeen ryhmät eivät saaneet enää ohjelmia, mutta heidät testattiin uudelleen vuoden päästä testin aloittamisesta. Tulos oli se, että ensimmäisen puolen vuoden aikana henkilökohtaiset ohjeet saaneet henkilöt olivat myös jatkaneet fyysisen kunnon ylläpitämistä omatoimisesti samalla tasolla kuin ohjelman noudattamisen aikana huomattavasti toista ryhmää paremmin.(Bock ym 2001)

Tutkimustietokin siis näyttäisi tukevan sitä, että passiivinen henkilö, joka saa yksilöllistä ohjeistusta liikkumiseen höystettynä liikunnan myönteisten vaikutusten valistuksella, todennäköisemmin toteuttaa ohjelmaa ja motivoituu sekä jatkaa liikkumista itsenäisesti samalla intensiteetillä ohjeistuksen päättymisen jälkeenkin.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Fitlandiasta löytyy useita artikkeleita, jotka auttavat liikkeelle lähtemisen vaikeuden kääntämisessä lähtemisen puolelle. Voit aloittaa näistä:

Mieli liikuttaa lihaksia, mutta miten hallita mieltä

Mielikuvaharjoittelu – kehon ja mielen yhteistyötä

Kiireisen treenaajan ajankäyttävinkit top 5

Mistä aikaa ja innostusta liikkumiseen

Jos puolestaan tunnet kaipaavasi yksilöllistä motivointia ja liikuntaneuvontaa tai haluat henkilökohtaisen harjoitusohjelman, ota yhteyttä jussi(at)fitlandia.fi

Ei muuta kuin liikkeelle! :)

Jutun lähteet:

Sandström, M. & Ahonen, J. 2011. Liikkuva ihminen – aivot, liikuntafysiologia ja sovellettu biomekaniikka. Jyväskylä;VK-Kustannus Oy.

Bock, BC ym. 2001. Maintenance of physical activity following an individualized motivationally tailored intervention.

Bobbio, A. 2009. Relation of physical activity and self esteem. Percept Mot Skills.

Schneider M, ym. 2008. Physical activity and physical self-concept among sedentary adolescent females: An intervention study.

Päivitetty viimeksi 05.01.2015

Jussi Pesola

Jussi Pesola, FITLANDIA.fi

Kirjoittaja on Fitlandian perustajajäsen, Urheiluopistojen Personal Trainer, valmentaja ja intohimoinen kilpakuntoilija.

Kommentit (2)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

  • Maili

    Liikun itse suhteellisen säännöllisesti ja vaikka heikkoina hetkinä (eli ei vaan kiinnosta/jaksa/pysty) muistan kyllä miten hyvä olo liikkumisesta tulee, saattaa liikkumaan lähteminen olla todella vaikeata.

    Itselleen kannattaa olla armollinen ja ajatella esimerkiksi, että vaikken nyt lähtisi juoksemaan useampaa kilometriä, voin aivan hyvin lähteä kävelemään. Pääasia on tehdä päätös: lähteä ulos (lähteä tekemään edes jotain). Sillä ei ole mitään väliä mitä siellä ulkona teet, kunhan laitat lenkkarit jalkaan ja menet ulos. Työpäivän jälkeen voi hyvin hetken levähtää, kunhan ei jää koko loppuillaksi sohvalle makaamaan.

    Usein kuitenkin huomaan, että tavoiteltu lyhyt ulkoilu onkin muuttunut tunnin reippaaksi kävelyksi. Tai muutaman kilometrin löysäilylenkki seitsemäksi kilometriksi. Tai ”jos nyt uisin kilometrin”, onkin pian viisi kilometriä.

    On helpompi ylittää itsensä, kun tavoitteet ovat matalalla.

    Sellaisina päivinä kun olen pyöräillyt töihin, tuntuu salille meneminen helpommalta. Veikkaan, että kynnyksen madaltuminen johtuu myös jo saadusta ulkoilmasta. On helpompi keskittyä sisätreeniin, kun on jo ulkoilmaharjoittelua takana. Huomaat pian miten liikunta ruokkii itse itseään.

    Vastaa
  • fitlandia

    Hei Maili! Kiitos kattavasta kommentistasi! Nuo sinun ohjeesi voisi hyvin lisätä jutun perään sellaisenaan – kiitos omakohtaisien vinkkiesi jakamisesta! :) Terveisin, Jussi Fitlandiasta

    Vastaa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *